maanantai 15. lokakuuta 2012

Kaksi loistavaa pastaa

Heippatirallaa piiiitkästä aikaa! Syksy on hurahtanut uutta kotia remontoidessa ja bloggaaminen on jätetty hetkeksi tarkoituksella taka-alalle. Remonttia on edessä vielä kuukausi pari, mutta oli pakkopakko tulla kirjaamaan ylös pari pastareseptiä, jotta eivät unohdu.

Toinen herkkupastoista on Koemaistaja-blogin käsialaa oleva kevätsipuli-kanttarellipasta ja toinen Safkaa-kirjasta blogimaailmaan kiertämään lähtenyt avokadopasta. Molemmat aivan fantastisen raikkaita ja herkullisia ruokia! Nam!


Kevätsipuli-kanttarellipasta (HS 9.8.2012)
(4:lle)
  • reilu litra kantarelleja
  • 2 kevätsipulia
  • 1–2 valkosipulinkynttä (laitoin vähän reilummin)
  • 250–300 g spagettia
  • merisuolaa
  • 1 dl pastan keitinvettä
  • 75 g kirnuvoita
  • pari oksaa timjamia
  • mustapippuria
  • kylmäpuristettua oliiviöljyä
  • 50 g parmesaania
Puhdista sienet ja revi ne tarvittaessa pienemmiksi. Pienikokoiset sienet voit käyttää ko­konaisina. Viipaloi kevätsipulit varsineen päivineen. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet.

Pane pastan keitinvesi kiehumaan, lisää sekaan reilusti merisuolaa. Keitä kiehuvassa vedessä pastaa, kunnes se on "al dente", ja ota desi keitinvettä talteen.

Pastan kiehuessa kuumenna pannu ja laita sienet kuumalle pannulle. Pyörittele sieniä pannulla, kunnes neste sienistä puskee ulos, anna porista niin kauan, että neste on haih­tunut. Lisää voi ja sipulit, hauduta keskilämmöllä noin vartti. Mausta timjaminlehdillä ja jauha myllystä mustapippuria ja merisuolaa sekaan. Tarkista  maku ja lisää tarvittaessa mausteita.

Sekoita spagetin sekaan pieni loraus oliiviöljyä ja reilu puolet sieni-sipuliseoksesta. Li­sää tarvittaessa joukkoon myös talteen otettua keitinvettä. Ripottele jokaisen annoksen päälle sieniseosta ja raastettua parmesaania.


Avokadopasta (Safkaa keittokirjasta)
(4:lle)
  • 1 valkosipulinkynsi 
  • 1/2 chiliä (poista siemenet)
  • 1 limetti 
  • 2 kypsää avokadoa 
  • suolaa
  • mustapippuria
  • 1/2 dl oliiviöljyä
  • kourallinen basilikaa
  • kourallinen lehtipersiljaa
  • 30 g (1 dl) raastettua pecorinoa
  • 30 g (1 dl) raastettua parmesaania
  • 400–500 g spagettia
Voit tehdä kastikkeen suoraan tarjoilukulhoon, jossa kannat pastan pöytään. Pilko val­kosipuli ja chili, laita ne kulhoon. Purista limetin mehu mukaan. Halkaise avokadot ja pois­ta niistä kivet. Kuutioi avokado kuoressaan ja kaiverra sisus ruokalusikan avulla kulhoon. Hienonna yrtit ja raasta juustot. Lisää suola, pippuri, oliiviöljy, hienonnetut yrtit, sekä pe­corino- ja parmesaaniraaste. Pistä homma sekaisin lusikan avulla, maista. Kastikkeessa tulee olla tarpeeksi suolaa, muuten lopputulos on mauton.

Keitä spagetti al dente -kypsyyteen hyvin suolatussa vedessä, ota talteen vajaa desi keitinvettä. Valuta pasta lävikössä. Lorauta osa keitinvedestä kastikkeen sekaan, ja pyörittele spagetti kastikkeen kimp­puun.

Raasta päälle parmesaania ja rouhi myllystä mustapippuria. Tarjoa heti.

torstai 26. heinäkuuta 2012

La Fiorentina

Olen kirjoittanut T-luupihvistä ennenkin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tuo Toscanan alueen kuningaspihvi ansaitsee ihan ikioman postauksensa. En tiedä tarkalleen minkä alueen erikoisuus T-luupihvi on, mutta ainakin Montepulcianon lähialueella 'La Fiorentinaa' sai joka ikisestä ravintolasta. Hintakin oli lähes joka paikassa sama, 4€/100g. Kuulostaa varsin edulliselta, ennen kuin kuulee että pihvin minimipaino on 1000g, ja yleisimmin ne ovat n. 1500g painavia. :) No, jaettavaksihan ne oli tarkoitettukin.

Itse söin T-luupihviä Toscanassa vain kerran. Järkyttävän hyväähän se oli, mutta 40 asteen kuumuudessa sellainen lihamäärä tuntui kauhean raskaalta. Oli hurjaa että jengi näytti vetävän niitä lounaaksikin. Hurjan näköistä oli myös lihan leikkaaminen. Kokki heilui lihakirveen kanssa tovin lihakimpaleen kanssa ja kävi sen jälkeen näyttämässä asiakkaalle, että kelpaiskos tällainen pihvi.



Sen verran jäi vähäinen T-luupihvittely kismittämään, että sitä täytyi saada heti mökilläkin. Suomesta saatavat (kauppahallit, Wotkins, Stockmann) valmiiksi leikatut lihat tuntuvat vaan olevan onnettoman ohuita (2cm) italialaisiin verrattuna. La Fiorentina oli aina noin 5cm paksu. Hakaniemen hallista ja Stockalta saa kyllä tilattua sen paksuista kuin haluaa, mutta ainakin hallista sanoivat että liha ei ole tällöin riiputettua. Stockalla ei riiputuksesta mainittu mitään, mutta sieltä hankkimamme 5cm pihvit olivat sen verran paljon sitkeämpiä kuin La Fiorentinat, että epäilen että sitäkään ei ollut riiputettu kunnolla.

Paisto-ohjetta mulla ei ole antaa, sen verran paljon säädettiin niiden grillaamisen kanssa. Grillattiin ensin 5 minuuttia molemmin puolin ja annettiin levätä foliossa viitisen minuuttia. Ihan rakaa. (Toscanassa La Fiorentina tarjottiin kutakuinkin raakana, mutta liha oli niin laadukasta että sitä pystyi syömään raakana. Tätä ei.) Tämän jälkeen vietiin ne takaisin ja taas grillailtiin pari minuuttia. Taas raakaa. Kolmannella kerralla ne oli ok.

Luultavasti 7 min molemmin puolin + 10 min foliossa voisi olla passeli aika 5 cm paksuiselle pihville. Kun lihaa heivaa edes takaisin, se ehtii jäähtyä ja lisäminuutteja kuluu enemmän kuin silloin kun sen tekisi kerralla oikein. Ei muuta kun taas uudestaan kokeilemaan. (Täytyy sen verran itseään puolustaa, että tuo hätäily on ymmärrettävää siksi, että 30 euron pihvin ylikypsäksi paistaminen olisi aikamoinen rikos...)



Ps. Me tehtiin luun viereen pienet viillot, että liha kypsyisi paremmin luun vierestä.

Pps. La Fiorentina maustetaan vain suolalla ja pippurilla. Me tehtiin omiimme rosmariini-valkosipuli-mausteöljy, jota levitettiin paistetun pihvin pintaan.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kokkikurssilla Toscanassa

Lisää Toscanaa! Kuten aiemmassa viestissäni mainitsin, huvilallemme tuli yhtenä päivänä ihka aito italialaiskokki Alessandro opettamaan meitä italialaisen ruoan saloihin. Opimme hyviä vinkkejä ja pääsimme kokkaamaan aitoa italialaista kotiruokaa. Pääsimme tekemään itse myös toscanalaista pastaa, piciä. Jospa tästä inspiroituisi kotonakin tekemään pastat itse. Edes joskus.

Kirjoitan tähän ylös kaksi suosikkiani menusta. Muita reseptejä voi käydä kurkkimassa vaikkapa Alessandron Facebook-sivuilta.

Menu

Porkkanakohokas pecorino-juustokastikkeella

Pici-pastaa tomaatti-valkosipulikastikkeella

Helmikanaa Vinsanto-viinissä

Kaniinia ja oliiveja

Mantelikakku


Porkkanakohokas pecorino-juustokastikkeella
(6 annosta)
  • 500 g porkkanoita
  • 1/2 l Bechamel-kastiketta
  • 20 g hienoksi raastettua parmesaania
  • 2 munaa
  • muskottipähkinää
  • suolaa ja pippuria
  • voita
  • korppujauhoja
  • 150 g pecorinoa
  • ilmakuivattua kinkkua
Bechamel-kastike
  • 1/2 l maitoa
  • 30 g voitaa
  • 50 g vehnäjauhoja
  • suolaa ja pippuria
Lämmitä maito kattilassa. Sulata voi toisessa kattilassa. Lisää jauhot sulaneen voin joukkoon ja sekoita. Lisää maito voi-jauho-seokseen pikkuhiljaa sekoittaen. Sekoita kunnes seos paksuuntuu. Mausta suolalla ja pippurilla ja jätä kastike jäähtymään.

Kuori porkkanat ja keitä ne suolatussa vedessä kypsäksi. Jäähdytä. Kun porkkanat ja Bechamel-kastike ovat jäähtyneet, soseuta ne yhdessä parmesaanin ja munien kanssa sauvasekoittimella. (Käytä vain 2/3 Bechamel-kastikkeesta.) Mausta muskottipähkinällä, suolalla ja pippurilla.

Rasvaa ja korppujauhota kohokasvuoat (foliomuffinivuoat käyvät hyvin). Täytä vuoat jättäen ne n. 1 cm vajaaksi. Paista 190 asteisessa uunissa noin 30 min.

Lämmitä loppu Bechamel-kastike ja sulata sekaan pecorino. Jos kastikkeesta tulee liian paksua, lisää tilkka vettä tai maitoa.

Kumoa kohokas lautaselle, laita päälle pecorino-kastiketta ja tarjoile ilmakuivatun kinkun kanssa.

Huom! Kyseessä ei ole oikeastaan kohokas, mutta ruoalle ei löytynyt parempaa englannin tai suomenkielistä nimeä. Koostumus on samankaltainen kuin kohokkaassa, ja kakku kohoaa uunissa jonkun verran. Se kuitenkin myös lässähtää uunista ottamisen jälkeen ja toisin kuin kohokas, tämä tarjoillaan lautaselle kumottuna.


Pici-pastaa tomaatti-valkosipulikastikkeella
(4-6 annosta)
pasta
  • 500 g vehnäjauhoja
  • 1 muna
  • 1 suuri hyppysellinen suolaa
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • lämmintä vettä
kastike
  • 1 kg kuorittuja säilyketomaatteja
  • 1 dl oliiviöljyä
  • 1 valkosipuli
  • suolaa
  • kuivattua chiliä
Valmista ensin pastataikina. Tee jauhoista keko pöydälle ja tee sen keskelle kolo. Riko koloon muna, lisää suola ja 2 rkl oliiviöljyä. Ala rikkomaan muna sekoittamalla sitä haarukalla pyörivin liikkein. Lisää joukkoon vähitellen vettä ja jauhoja keon reunalta. Kun seos alkaa muistuttaa taikinaa, jatka sen työstämistä käsin. Vaivaa taikinaa kunnes sen pinta on sileä ja taikinassa ei ole ilmakuplia.

Muokkaa taikinasta n. 1 cm korkea kiekko. Valele taikinan pinta lopulla oliiviöljyllä ja jätä se lepäämään noin puoleksi tunniksi.

Valmista sitten kastike. Valuuta tomaateista mehu. Ota iso paistinpannu ja laita pohjalle oliiviöljyä sen verran että pohja peittyy. Kuori ja murskaa valkosipulit (palat saavat jäädä isoiksi). Lämmitä öljy ja lisää sekaan hieman kuivattua chiliä ja valkosipulit. Kuullottele kunnes valkosipulit alkavat saada väriä. Lisää tomaatit ja pari isoa hyppysellistä suolaa. Sekoittele ja hajota tomaatit puulusikalla. Jätä kastike tekeytymään keskilämmöllä n. 20 minuutiksi. Maista, ja mausta suolalla ja/tai sokerilla jos tarpeen.

Valmista seuraavaksi pasta. Leikkaa pastakiekosta suikaleita ja leivo suikaleesta pici-pastaa, joka muistuttaa paksua spagettia. Pidä suikaleesta kiinni vasemmalla kädellä, ja rullaa suikaletta oikealla. Vedä samalla suikaletta vasemmalla kädellä vasemmalle päin. Jauhota picit polenta-jauhoilla niin etteivät ne tartu toisiinsa.

Keitä piciä kiehuvassa suolatussa vedessä pari minuuttia. Pici on valmista kun se nousee veden pintaan. Tarjoile tomaatti-valkosipulikastikkeen kanssa.






Vino Nobile di Montepulciano

Kuten edellisessä postauksessa ehdin kertoa, vietimme juhannuksen jälkeisen viikon Toscanassa, tarkemmin Montepulcianon lähellä. Samalla tuli tutustuttua jonkin verran alueen viinitarjontaan, joka oli kaikkinensa varsin positiivinen yllätys.

En ole koskaan ollut mikään suuri italialaisten viinien ystävä. Kuten ystäväni Musta Lammas ystävällisesti totesi yhdelle viinitilan isännälle (minun punastellessa vieressä), italialaiset viinit ovat totisesti monesti pelkkää laihaa marjamehua. Barolot ovat asia erikseen, ja Valpolicellan viineistä on kyllä löytynyt monia aika herkkuja. Mutta Sangiovese-rypäleeseen ja varsinkin Chiantin alueen viineihin olen kuitenkin suhtautunut aina erittäin nuivasti. Odotukseni eivät siis olleet korkealla, mistä syystä yllätys ehkä olikin niin mukava.

Montepulcianon alueen lippulaivaviinin, Vino Nobile di Montepulcianon, valmistuskriteereinä ovat a) 70% rypäleistä on Montepulcianon alueella kasvatettua Sangioveseä (rypälettä kutsutaan sillä alueella Prugnolo Gentileksi), b) max 20% rypäleistä on Canaiolo Nero -rypälettä, c) max 20% rypäleistä on muita Siennan alueen rypäleitä, d) viiniä kypsytetään tammitynnyreissä vähintään kaksi vuotta.

Muutamaa Nobilea on saatavilla Alkosta, ja niiden hinnat lähtevät muistaakseni 20€ ylöspäin. Toscanan ravintoloissa Nobilen hinnat olivat yleensä 25 eurosta ylöspäin. Mistään kovin huokeasta viinistä ei siis ole kysymys.

Rosso di Montepulciano on Nobilen 'pikkusisko'. Niissä on yleensä sama rypälekoostumus, mutta ne myydään nuorempina. Hintatasoltaan Rosso on näin ollen huomattavasti Nobilea huokeampi ja sitä tarjotaankin monessa ravintolassa talon viininä, n. 8€/pullo.

Aloitimme Nobileiden maistelemisen Montepulcianon lukuisissa Enotecoissa, joissa viinitalot tarjoavat ilmaisia maistiaisia ja pientä naposteltavaa. Kiersimme maistelemassa yhteensä viiden viinitilan Nobilen (toki maistelimme muutkin viinit), ja mielestäni ehdottomasti paras Nobile löytyi Poliziano-tilalta. Alkostakin tuo viini löytyy hintaan 24,90€.


Enotecojen lisäksi kävimme tutustumassa Nobile-viineihin myös viinitiloilla. Pisimmän kierroksen teimme huvilamme omistajapariskunnan omalla viinitilalla Croce de Febo. Kyseessä on ihan minikokoinen luomuviinitila, mutta nehän ovatkin parhaimpia! Ei ole mitään niin mahtavaa kun saada esittely viinitilan isännältä itseltään, kun näkee miten intohimoisesti hän viiniinsä suhtautuu. Eikä suotta. Erinomaisia viinejä löytyi sieltäkin ja pari pulloa Nobile reservaa lähti mukaan kotiin viinikaappiin kypsymään.




Yhtenä päivänä lähdimme T:n kanssa kaksistaan kiertämään viinitiloja. Meitä oli varoitettu, että vierailuille pitäisi sopia etukäteen. Tästä huolimatta pääsimme käymään jokaisessa paikassa mihin yritimmekin. Yhdelle viinitilalle pärähdimme pihaan juuri kun työntekijät olivat lähdössä lounaalle, mutta meidät toivotettiin silti ystävällisesti peremmälle.





No miten Nobilea sitten luonnehtisi? Hyvin samasta puusta veistettyjä ne olivat, joten maistettuani noin kymmenkuntaa eri tilan Nobilea kuvittelen aika hyvin saaneeni käsityksen niistä. Rubiinin punaisia, kohtalaisen keveitä, mutta erittäin aromikkaita ja moniulotteisia. Reservat vaativat enemmän happea ja olivat selkeästi syvempiä tuoksultaan ja maultaan, mutta ei niistäkään aivan pihviviineiksi olisi. Parmesaanin kanssa sen sijaan viinit sopivat täydellisesti.

Aika monesti minulle tuli mieleen Pinot Noir. Runsas pinot, kuten Jackson Estaten Pinot Noir. Vahvaa vadelmaa ja kirsikkaa. Kun mainitsin viinitiloilla tästä mielikuvasta, sain vuolaita kiitoksia kohteliaisuudestani. Sangiovese kuulema muistuttaa monilta ominaisuuksiltaan Pinoit Noiria ja sen tyyppisiin viineihin he tähtäävätkin. No ilmankos minä niistä pidinkin...

Koska Montepulciano sijaitsee vain 30km päästä Montalcinosta, päätimme yhtenä päivänä tehdä retken Brunello-tilalle. Brunellon valmistuskriteereistä voi lukea vaikka täältä. Valitsimme, hieman vahingossa kylläkin, Euroopan suurimman Brunello-tuottajan, Castello Banfin.

Oli aika mielenkiintoista käydä 'viinitehtaassa' sen jälkeen kun oli käynyt monella minitilalla. Onhan se vähän erilaista... Croce de Febon Maurizio tekee yhtä viiniä 4000 pulloa, kun Banfi tekee 4000 pulloa minuutissa. No, saatiin vähän perspektiiviä, tehdas muistutti hyvin paljon meijeriä. :)



Vierailuun kuului lounas: kolmen ruokalajin menu Banfin la Tavernassa, joka oli sovitettu tilan viineihin. Paikka oli vähän fiinimpi aiempiin ravintoloihin verrattuna, ja toi varsin mukavaa vaihtelua. Montepulcianon ravintoloiden menut kun alkoivat siinä vaiheessa viikkoa olla jo aika hyvin nähty.







Lounaan jälkeen maistelimme vielä heidän tuotantonsa läpi, ja lisäksi paria kunnon reservaa, vuodet taisivat olla 1995 ja 1997. Jostain syystä heidän viininsä eivät niin hirveästi säväyttäneet. Onhan Brunellot toki selkeästi tuhdimpia kuin Nobilet. Brunellot ja Nobilet ovat kuitenkin selkeästi molemmat ns. 'kovia' viinejä. Kun kova viini on tuhtia, niin se menee helposti aika ärtsyn makuiseksi. Tykkään täyteläisistä ja tuhdeista viineistä, mutta silloin kun ne ovat pehmeitä. Nobile ei ole vielä niin tuhtia että 'kovuus' häiritsisi, mutta Brunellossa mennään jo rajoilla. Baroloissa on vähän sama 'vika'. Heh, tulipas tiukkaa ja asiantuntevaa analyysiä... :)


Täytyy silti kuitenkin todeta, että nuo vanhat reservat olivat kyllä vertaansa vailla. Oli hienoa päästä kerrankin maistamaan kunnolla ikääntynyttä viiniä. Oli mahtavaa kun se muuttui joka siemauksella, koska oli ehtinyt lämmetä ja ilmaantua paremmin. Itse asiassa pääsimme maistamaan tuota 1995 vuoden viiniä toisenkin kerran. Maistattaja onnistui katkaisemaan korkin avatessaan pulloa meille maistatettavaksi, ja joitui näin ollen avaamaan toisen pullon. Sain lähtiessä ostettua häneltä mukaamme rikkikorkkisen pullon noin 1/4 hintaan. Hih hih. Oli se kyllä herkkua.

Loma Italiassa

Vietimme juhannuksen Roomassa ja sen jälkeisen viikon Toscanassa. Olen miettinyt pitkään, että kuinka blogata tästä matkasta. Se sisälsi niin paljon hyvää ruokaa, hyvää viiniä ja kauniita maisemia, että postauksesta tulisi liian pitkä ja raskas kirjoittaa. Lopulta päätin, että kirjoitan ensin tällaisen yleispostauksen, jonka jälkeen kerron erillisissä postauksissa viineistä ja ruoista.

Roomassa vietimme kaksi yötä Piazza Navonan läheisyydessä sijaitsevassa hotelli Geniossa. Hotelli itsessään ei välttämättä ollut ihan hintansa väärti, mutta halusimme maksaa hyvästä sijainnista. Meillä oli käytännössä aikaa yksi kokonainen päivä enkä halunnut tuhlata yhtään aikaa siirtymiin hotellilta.

Muut seurueestamme eivät olleet ennen käyneet Roomassa, joten vaeltelimme kaupungissa sen verran, että kaikki päänähtävyydet tuli tsekattua pintapuolisesti. Parasta Roomassa oli kuitenkin hyvä ruoka (erityisesti pasta carbonara), kylmä valkoviini, Campo de Fiorin pikkubaarit ja olutravintola Open Baladin.

Open Baladinissa oli 40 hanaolutta, paria lukuunottamatta kaikki italialaisia. Joukosta löytyi varsin erikoisia ja herkullisia yksilöitä! Baladinista sai lisäksi ruokaa ja muutenkin meno oli tosi rento ja raikas. Suosittelen ehdottomasti paikkaa kaikille oluen ja hyvän menon ystäville!






Roomasta jatkoimme matkaa Toscanaan, josta olimme vuokranneet huvilan 14 ystävän voimin. Huvila oli Montepulcianon lähellä sijaitseva Villa Monti, joka oli vuokrattu Gaia Travelsin kautta. Voin muuten lämpimästi suositella huviloiden varaamiseen Gaia Travelsia. Palvelu oli alusta loppuun erinomaisen nopeaa ja ystävällistä. 


Huvilaloma Toscanassa oli juuri niin ihanaa kuin olin sen ajatellutkin olevan. Ensimmäiset päivät vietimme huvilalla altaasta ja lämmöstä nauttien. Alkuviikosta kokkasimme enimmäkseen itse ja italialaisen ruoan oppeja saimme myös kokilta, joka tuli huvilalle valmistamaan meidän kanssamme neljän ruokalajin illallisen. Ensimmäisten päivien jälkeen ruoanlaittokiintiö oli täytetty ja söimme lähinnä ravintoloissa, joita onneksi löytyi myös kävelymatkan päästä.




Parin lepopäivän jälkeen kävimme tutustumassa Montepulcianon kaupunkiin ja alueen viinitiloihin. Lähikylästä löytyi sattumalta myös pienpanimo, jossa kävimme maistelemassa oluita. Loppuviikosta teimme myös retken Montalcinoon yhdelle brunello-viinitilalle.




Maisemat oli kyllä huikeat. Ainut floppi oli vuokraamamme polkupyörät. Maasto oli niin kumpuilevaa, ettei meistä ollut naista eikä miestä polkemaan lähes 40 asteen kuumuudessa. Pyörät jäivät siis lähes käyttämättä.


Montepulciano on yksi Toscanan keskeisistä turistikaupungeista ja pelkäsinkin että se on jo turismilla pilattu. Mitä vielä. Kesäkuun viimeisellä viikolla siellä ei ollut juuri ketään, ruoka oli kohtuuhintaista ja laadukasta. Montepulcianon kaupungista löytyi ravintoloita joissa ei ollut edes englanninkielistä menuta tarjolla ja huvilan vieressä olevasta pikkukylästä löytyi paljon tarjoilijoita, jotka eivät ymmärtäneet sanaakaan englantia.

Tahtoo takaisin sinne!!!

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Korealainen pork bun

Kävimme keväällä Gaijinissa syömässä, ja siitä innostuneena on tullut etsittyä aika paljon reseptejä hakusanalla 'korealainen'. Gaijinissa yksi herkullisista alkupaloista oli 'pork bun', joka sisälsi jonkinlaisen sämpylän sisällä ylikypsää mausteista possua, togarashi majoneesia ja pikkelöityä kurkkua. Löysin sattumalta Ruokalan sivuilta ohjeen, joka muistutti paljon tuota alkupalaa, ja näitä onkin tullut tehtyä jo pari kertaa. Ai että ovat hyviä!
Teimme tätä vastikään myös mökillä. Koska meidän mökillä ei ole uunia, haudutimme lihan kypsäksi kattilassa n. 300 g paloina. Käytimme lihat kypsennyksen jälkeen myös grillissä lisämaun saamiseksi. Lihan haudutusliemi keitettiin kasaan ja sillä siveltiin lihapaloja grillaamisen aikana.

Tuon jälkimaustamisen kanssa kannattaa muuten olla varovainen. Liha on jo itsessään erittäin hyvän makuista, kannattaa varoa ettei käytä liikaa limeä ja seesamia, koska ne helposti peittävät tuosta marinadista saadut maut.




Korealainen pork bun
  • n. 700 g kassleria
  • suolaa
Marinadi:
  • ½ dl soijakastiketta (käytin japanilaista soijakastiketta)
  • 2 rkl palmusokeria (käytin ruokosokeria)
  • 1 rkl raastettua inkivääriä
  • 3 rkl riisiviinietikkaa
  • 1 rkl seesamiöljyä
  • 2 keskivahvaa punaista chiliä
  • 5 valkosipulinkynttä
Kypsennyksen jälkeen:
  • 2 rkl seesamiöljyä
  • 2 limetin puristettu mehu ja vähän raastettua kuorta
  • 2 keskivahvaa punaista chiliä
  • ½ dl paahdettuja mustia ja valkoisia seesaminsiemeniä
  • runsaasti tuoretta korianteria
Tarjolle:
  • höyrytettyjä riisisämpylöitä (käytin tavallisia sämpylöitä, mutta näiden ohje löytyy Ruokalan sivuilta jos joku haluaa niitä tehdä)
  • chilillä ja valkosipulilla maustettua majoneesia (majoneesi + sambal oelek + valkosipulijauhe) 
  • riisiviinietikassa marinoituja kurkkusiivuja
Suolaa liha. Sekoita marinadin ainekset keskenään ja lisää possu marinadiin. Pidä sitä marinadissa mielellään yön yli.

Paista lihaa paistopussissa 130-asteisessa uunissa noin 3 tuntia ylikypsäksi. Revi liha haarukalla säikeiksi ja sekoita loput ainekset lihan joukkoon. Tarjoile sämpylän välissä lihaa, kurkkusiivuja ja chili-majoneesia.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Grillattua korealaista kanaa

Kesä huristaa ohi kovaa vauhtia. Me ollaan ehditty tänä kesänä jo käydä Toscanassa, muuttaa pois Malmilta ja kestitä vieraita mökillä. Bloggaamiseen ei sitten aikaa olekaan jäänyt. No, siihen tilanteeseen tulee muutos huomenna. Lomaa on jäljellä viikko ja aion omistaa sen uusien reseptien testaamiseen ja vanhojen ylöskirjaamiseen. Niin.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Paistettua vuohenjuustoa rucolapedillä

Ruoanlaitto ja sitä myötä blogin pito on mennyt taas hunningolle. Tällä kertaa syypäänä on yllättäen eteemme tullut asunnon vaihto, joka lähti yhtenä iltana mieleen tullusta hullusta ideasta että "voisihan sitä kokeilla mitä tästä saisi". Niinhän siinä sitten kävi että parin viikon päästä ollaan kodittomia ja kesäkuu onkin sitten kulunut tiukasti asuntonäytöissä..

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Mansikka-vuohenjuustosalaatti, Guinness-pata ja mansikat & portersabayon

Kerroin eilen, että meillä syötiin mökillä helatorstai-viikonloppuna harvinaisen hyvin. Tänään postausvuorossa on H:n menu, joka sisälsi alkuruokana tajunnanräjäyttävän herkullista mansikka-vuohenjuustosalaattia mustaherukka-balsamikosiirapilla, pääruokana ihanaa peurasta tehtyä Guinness-pataa (H kävi vastikään Dublinissa, mistä tämä ruoka löytyi) ja jälkiruokana mansikoita ja portersabayonia, joka upposi portteria rakastavaan T:hen kuin veitsi sulaan voihin.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Grillattu entrecote, patatas bravas ja mansikka-pistaasijäädyke

Koska ilma on tänä viikonloppuna niin ankea, niin muistellaan mieluummin aurinkoisia viikonloppuja, kuten helatorstain jälkeistä viikonloppua. Mökkeilimme silloin T:n ja serkkuni H:n kanssa. Ruokaakin laitettiin, ja ihan kunnolla kanssa! Jokainen suunnitteli yhdelle illalle menun, joista ensimmäisenä kirjaan tänne omani (epäitsekkäistä syistä, en ole saanut muiden ruokien reseptejä).

maanantai 28. toukokuuta 2012

Mutti

G&Cn synttärijuhlan menu aloitettiin komeasti amuse bouchella, joka oli H&VP:n tarjoilemaa muttia voinokareella & maitoshotti. Jos joku ei tiedä mitä on mutti (tietysti kaikki tietää!), niin se on pohjanmaalainen (tai ehkä nivalalainen) perinneruoka, joka sisältää vettä, ohrajauhoja, suolaa ja voita.

Philly Cheese Steak

Synttärimenuun lihapuolen yksi ehdoton suosikki oli D&T:n väsäilemät Philly Cheese Steakit. Törkeen hyviä. Nälkähän tässä tulee kun niitä muisteleekin... Nimestään huolimatta kyseessä ei ole pihvi vaan pikemminkin täytetty patonki. Philadelphiassa tämä on pikaruokaa siinä missä hotdogit New Yorkissa.

Tähän ei kannata tuhlata parasta sisäfileetä; mikä tahansa liha käy. Alkuperäisessä reseptissä käytetään naudan kylkeä(rib eye). Jokaisella ravintolalla on omat reseptinsä, tässä on yksi variaatio aiheesta. Tällä reseptillä tekee yhdelle hengelle pääruuan tai muutamalle välipalan.


Philly Cheese Steak
  • Tuore patonki
  • 250 grammaa porsaan ulkofileetä
  • Oliiviöljyä
  • Voita
  • Juustoa, esim. provolonea (myös cheddar käy, me käytimme goudaa)
  • Sipuli
 Marinadi:
  •  1 dl soijaa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 2 rkl osterikastiketta
  • 2 tl Sriracha-kastiketta (tai jotakin muuta paksua chilikastiketta)
  • Mustapippuria
Tee marinadi sekoittamalla ainekset yhteen. Leikkaa liha erittäin ohuiksi paloiksi, vähän kuin kebabia tehdessä. Jos lihaa jäähdyttää noin puoli tuntia pakastimessa, se on helpompi leikata. Upota liha marinadiin joukkoon ja laita koko hoito yöksi jääkaappiin. Jos on kiire, niin jo tunnissa lihaan saa makua.

Seuraavana aamuna käy ostamassa tuore patonki leipurilta tai leivo sellainen itse. Leikkaa patonkiin pitkittäissuuntainen leikkaus, joka ulottuu noin ¾ leivän läpi, vähän kuin Subwayn patongit. Leikkaa juustosta siivuja "vuoraa" patongin sisusta niillä. Pilko sipuli.

Kuumenna grillipannu tai paistolevy kuumaksi. Laita pannulle nokare voita ja loraus oliiviöljyä. Kuullota sipuli ja lisää liha. Paista se kypsäksi. Kaada liha patongin sisään, juuston päälle. Paina patonki kiinni ja tarjoile.

Ruokaan saa vaihtelua lisäämällä esim. paprikaa, chiliä, tomaattia tai sieniä. Sipulin voisi myös marinoida valmiiksi. Jos on tarpeeksi iso paistoalusta, juuston voi kuumentaa lihan päällä notkeaksi ennen patongin täyttämistä. Myös muita marinadeja voi kokeilla lihalle, tai sitten lihan voisi jättää kokonaan marinoimatta ja maustaa sen vain suolalla ja pippurilla paiston yhteydessä.

Blinit

Viimeisestä postauksesta on taas vierähtänyt pari viikkoa. Vapaa-aikani on vienyt yllättävä asunnonvaihtopäätös. Keksimme pari viikkoa sitten laittaa asuntomme myyntiin ja nyt se on sitten myyty. Kääk. Enää pitäisi löytää joku soppi (mielellään hyvällä keittiöllä varustettu) johon roudata kamppeet parin kuukauden päästä. Jännää!

Helatorstaiviikonloppuna avattiin grillikausi kunnolla mökillä, mutta ennen niitä ruokia yritän saada kirjattua viimeiset blogisynttäriherkut. Hävettää kun niitä on vieläkin jäljellä... Aloitetaan ystäväni A:n tarjoamista herkullisista blineistä, jotka hän kuskasi lämpölaukussa moottoripyörän kyydissä. *respect* Ohje on kotoisin täältä.


Nevskin blinit
  •  3-3,5 dl maitoa (tai vettä)
  • 20 g hiivaa
  • 1 tl suolaa
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 dl tattarijauhoja
  • 1 keltuainen
  •  1/4 pulloa pilsneriä
  • 2 valkuaista
  • paistamiseen kirkastettua voita
Lämmitä maito tai vesi kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon hiiva, suola ja lisää puolet jauhomäärästä. Anna juuren turvota ja hapantua huoneenlämmössä vähintään 5 tuntia, mieluiten yön yli.

Sekoita juureen keltuainen, olut ja loput jauhoista. Juuri ennen kuin alat paistaa blinejä, vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita taikinaan.

Kuumenna blini-, paistin-, tai lettupannu. Paista kuumassa, kirkastetussa voissa blinejä eli tattariohukaisia molemmin puolin, kunnes blinit saavat kauniin ruskean värin ja rapean pinnan.

Kääntele bliniä muutaman kerran pannussa. Älä anna pannun kuumentua liikaa, niin blinit ehtivät kypsyä ja hiiva kohottaa ohukaiset kuohkeiksi. Jos pannu taas on liian haalea, ohukaiset vetävät itseensä liikaa rasvaa.

Tarjoa blinit mateenmädin, sipulin ja smetanan kanssa tai sienisalaatin, punajuurisalaatin, mateen maksan tai savukalan kanssa. Savukalaksi sopii esimerkiksi suikaleiksi leikattu kylmäsavusiika tai -lohi.

Ellet tarjoa blinejä heti, säilytä ne huoneenlämmössä ja kuumenna uunissa tai uudelleen pannussa. Teflonpannussa voit paistaa kookkaita tattariräiskäleitä ja jakaa ison blinin neljään osaan. Blinit eivät saa olla liian paksuja. Tästä määrästä tulee 7 blinipannun kokoista ohukaista (halkaisijaltaan noin 12-13 cm).

Kirkasta voi näin: Kuumenna voi kattilassa. Kuori vaahto pois. Jäähdytä, tee pintaan reikä ja valuta hera pois. Näin blinit eivät tartu pannuun, sillä voin hera palaa herkästi pannuun kiinni. Käytä keliaakikon blineihin vehnäjauhojen asemesta gluteenitonta vehnäjauhoseosta.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Vadelma-suklaakakku

Vietimme tänään aurinkoista äitienpäivää anoppilassa, jonne menimme kakku kainalossa. Sain vision vadelma-suklaakakusta, jossa olisi mutakakkumainen daim-suklaasta tehty pohja ja päällä vadelmamoussea. Niinpä yhdistin tämän ja tämän ohjeen keskenään, ja lopputuloksena oli varsin mainio kakku. Tosin daim-suklaat olivat painuneet kakkupohjan pohjalle, vadelmatäyte oli ehkä asteen liian kirpeä ja liivatelehtiä olisi saanut olla yksi enemmän. Varsin kehityskelpoinen tapaus kuitenkin... 

lauantai 12. toukokuuta 2012

Katkarapucocktail

Blogin 1-v synttäreiltä on vielä postaamatta pari herkkua (kylläpä meillä olikin siellä paljon ja monenlaista syötävää), tässä yksi niistä. Kollegani S:n meille tarjoama katkiscocktail oli ihanan raikas ja maukas. Epäilemättä tulette näkemään tätä meillä dinnerin alkuruokana monta kertaa ensi kesänä!  Ohje on kuulema parin vanhan ohjeen sekoitus. Suosittelen! 

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Sushista cevicheksi

Meillä syötiin viikonloppuna sushia, nam. Kuten luultavasti aika moni tietää, sushiin kuluvan kalan, äyriäisten, avokadon ja kurkun määrä tulee aina yliarvioitua, ja jääkaappiin heitetyt ylijäämäainekset eivät seuraavana päivänä enää varsinaisesti hotsita...

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Simakisa

Kaveriporukkamme vappujuhlissa kisattiin taas simamestaruudesta. Tällä kertaa arvosteltavana oli kahdeksan erittäin kovatasoista simaa: mintulla ja limellä maustettu mojitosima, pilsnerisima, karibiasima (ananasta ja sitruunamelissaa), limevodkalla tujautettu sima, hunajainen viikinkisima, kaksi humaloitua simaa sekä oma sitrussimani. Yksi simoista oli jopa viime vuoden vuosikertaa. Harmi vain ettei sima ollut säilynyt ihan odotetulla tavalla, vaikka prosenteista ei säilyminen tainnut jäädä kiinni.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Aasialaiset lihapullat ja chilikastiketta

Synttärimenun liharuokapuolella oli tarjolla S&H tekemiä herkullisia lihapullia, joita dippailtiin makeaan chilikastikkeeseen. Aasialaiset mausteet toivat virkistävää vaihtelua lihapulliin, ja nämäkin toimivat buffetpöydässä (ja miksei vappupiknikilläkin) loistavasti. Ohje on kotoisin Kikkomanin sivuilta täältä.

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Pätkiskakku

1-vuotissynttäreillä jälkiruokana nautittiin herkullista pashaa ja ihanan suklaista pätkiskakkua. Pashan todettiin yksimielisesti olevan maailman parasta pashaa, mutta sen resepti jäi salaisuudeksi kovasta painostuksesta huolimatta. Pätkiskakun ohjeen sain onneksi tänne tallennettavaksi! Meillä kävi seuraavana päivänä kolme nälkäistä naista rääppiäisissä, ja oven avattuani kaikki kysyivät yhteen ääneen, että "Jäihän pätkiskakkua??" Siitä voitte päätellä kuinka herkullista kakku on.

Beef Jerky

Synttärimenun napostelupuolesta huolehtivat vanhat tutut tammisaarelaisystäväni S&T. Heidän kuivaamansa peuran ja naudanliha hävisivät lautasilta hyvin nopeasti, sen verran koukuttavaa tavaraa oli kyseessä. Beef Jerky on muuten jo toinen (kasvismuffinien lisäksi) synttärimenun herkku, joka sopisi paremmin kuin hyvin vappupiknikille. Vink vink! Mikäpä sen parempaa jyrsittävää kuohuviinin siemailun lomassa kuin tulisesti maustettu kuivattu liha.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Kasvismuffinit

G&C synttäreiden alkupalapöydän yksi herkuista oli ystäväni P:n tekemät kasvismuffinit. Kasvismuffinit ovat suorastaan loistava buffetpöydän herkku: ne ovat hyviä lämpimänä ja kylmänä ja säilyvät hyvänä pitkään - maistuivat myös seuraavana aamuna aamupalaksi. Sopivat siis mainiosti esim piknik-evääksi vappuna, vink vink! Ohje on kotoisin Me Naiset -lehden numerosta 17/2009.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Kilpailusima

Viime vuonna järjestin vappujuhlissa ensimmäistä kertaa simakisan. Sillä kertaa en (kumma kyllä) itse päässyt palkintopalleille, vaan voiton vei S:n inkiväärisima. Tänä vuonna täytyi sitten kehittää jotain jännittävämpää millä hurmata vappujuhlijat. Laitoin siman tulemaan viime viikon maanantaina, pullotin sen viime viikon keskiviikkona ja maistoin sitä tänään. Uskon että voittomahdollisuudet ovat hyvät! Jännittää!!!

Pähkinäinen Satay-kastike

G&C:n 1-vuotissynttäreiden yksi herkullisista liharuoista oli serkkuni H:n tekemä kana-satay. Satay-kastike on ollut aina yksi thaikkusuosikeistani, ja olin erittäin iloinen huomatessani että kastiketta voi helposti tehdä kotikeittiössäkin. Ohje on otettu Maku-lehden nettisivuilta täältä. Sen verran herkullista oli tämä setti, että sitä täytyi saada uudestaan tänään. Juhlissa otettu kuva oli melkoinen suttura, joten kuvakin on tältä päivältä.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Grillataan ja chillataan 1 vuotta!

Tasan vuosi sitten oli se päivä, kun istuin mökillämme tässä samaisessa paikassa missä nytkin ja päätin aloittaa tämän blogin. Olimme noin vuosi tätä aikaisemmin T:n kanssa innostuneet Eat Helsinki -kirjan myötä tutustumaan bistrotyyppisiin, astetta fiilimpiin ravintoloihin, ja sitä myötä aloimme kokkailemaan enemmän kotonakin. Koska ravintoloissa saadut ideat tuppasivat unohtumaan, samoin kuin yrityksien ja erehdyksien kautta saavutetut onnistumisen tunteet kotikeittiössä, tulin siihen tulokseen että ne olisi hyvä kirjata jonnekin ylös.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Savustettua siikaa, grillattua parsaa ja fenkolia

Pari viime viikkoa ovat olleet huisin kivoja. On ollut illallisvieraita ja isompiakin juhlia. Aktiivisten viikkojen jälkeen on parhaista parhainta kun saa tulla viettämään mökille viikonloppua perheen kesken. Saa vain olla. Vaikka vaan ihan hiljaa. Vettäkin satoi niin ei ollut edes painetta reipastella ulkona. Joskus on niin väsy ettei ruoanlaitostakaan jaksa innostua. Nyt ei oltu sentään ihan siinä pisteessä.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Savulohirillette ja rosépippurimousse

Yksi Viiden tähden illallisen tähtikokeista joutui peruuttamaan tulonsa viime hetkellä sairastumisen vuoksi. A oli tehnyt meille savulohirilletteä ja rosépippurimoussea, luultavasti tällä HOK-elanto lehden ohjeella. Koska kyseessä oli aika suuri annos, ja A on pieni nainen, hän ystävällisesti lahjoitti rilleten meille seuraavan päivän dinnerin alkupalaksi. Anopille ja appiukolle maistui, kuten myös meille! KIITOS!


Savulohirillette ja rosépippurimousse
10 hengelle
  • 300 g kylmäsavulohta viipaleina
  • 800 g lämminsavulohta fileenä
  • 1 limetti
  • mustapippurirouhetta
  • nippu hienonnettua tilliä
  • 1 dl smetanaa
  • 3 liivatelehteä

    Rosépippurimousse:
  • 2 pkt maustamatonta Hovi-juustoa
  • 3 rkl roseepippureita
Vuoraa noin 8 dl:n leipävuoka ensin kelmulla ja sitten kylmäsavulohiviipaleilla. Silppua lämminsavulohi sormin ja mausta seos limetin mehulla, pippurilla ja tillillä.

Liota liivatelehdet kylmässä vedessä ja sulata tilkkaseen kiehuvaa vettä. Sekoita liivate ja smetana ja yhdistä lohiseokseen.

Pakkaa lohirillette vuokaan ja käännä kylmäsavulohiviipaleet päälle. Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin kevyen painon alle. Anna hyytyä seuraavaan päivään. Kumoa rillette vuoasta ja leikkaa se viipaleiksi.

Vaahdota hovijuusto ja lisää joukkoon pippurit.

Juomasuositus: Petit Chablis

torstai 19. huhtikuuta 2012

Viheliäiset kitkerät sienet

Viime syksyn sienisato oli mitä mahtavista mahtavin ja meidänkin pakastin pursuaa herkkutatteja, suppiksia, kantarelleja ja lampaankääpiä. Ikäväkseni olen kuitenkin saanut kantapään kautta oppia uusia asioita sienien säilömisestä, sillä kaikki pakasteesta poimituista sienistä tehdyt ruoat ovat olleet kitkeriä.

Entrecôtea ja 24h haudutettua naudanpotkaa Toscanan hengessä

Viiden tähden illallisen pääruoka koostui kahdella tapaa tehdystä naudanlihasta. Kevään kunniaksi toinen liharuoista edusti talvea (haudutettu liha) ja toinen kesää (grillattu liha). Välimerta annoksessa edusti toscanalaisittain maustettu entrecôte ja yrttimarinoidut lisäkekasvikset.

Entrecôte ja kasvikset valmistettiin Glorian ruoka & viini -lehden ohjeella (5/2011), tosin hieman ohjetta soveltaen. Naudanpotka valmistettiin hauduttamalla kokonaista potkaa kasvisten ja punaviinin seurassa 100 asteisessa uunissa 24 tuntia. Potkan paistoliemestä tehtiin annokselle kastike.

Viininä juotiin La Villa Vino Nobile de Montepulciano, jota Glorian ruoka & viini -lehden mukaan entrecôte suorastaan huutaa. No, viini sopi meille paremmin kuin hyvin, koska olemme menossa parin kuukauden päästä samalla porukalla Montepulcianoon viikoksi. =P

Ruoka onnistui ihan kohtalaisesti. Halusimme haudutetusta lihasta maukasta ja innostuimme suolaamaan sitä vähän liiankin kanssa... Lämpötilojen kanssa oli myös vähän ongelmia. Entrecôte ja kasvikset pääsivät hieman jäähtymään. Harjoiteltavaa jäi siis seuraavaankin kertaan. Lisäksi kaikessa hötäkässä unohtui kuvata lopullinen annos, vaikka välivaiheista tulikin napsitutta jokunen kuva...



Toscanalainen entrecôte
  • 4 entrecôte-pihviä (á n. 200g)
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1-2 tl sormisuolaa
  • 1 tl mustapippuria myllystä
Salvia-rosmariinimarinadi
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 dl salviaa
  • 3 rosmariininoksaa
  • 4 rkl oliiviöljyä
Ota pihvit huoneenlämpöön n. 30 min ennen paistamista. Kuivaa lihan pinta tarvittaessa talouspaperilla. Valmista marinadi: Kuori ja puolita valkosipuli. Laita valkosipuli, yrtit ja öljy paistinpannuun. Anna seoksen lämmetä ja nosta pannu liedeltä.

Sivele pihvit molemmin puolin öljyllä. Paista pihvit grillissä, parilassa tai paistinpannussa. Jos käytät tavallista pannua, voit lisätä ruokalusikallisen voita. Paista pihvit puolikypsiksi, 2-3 min molemmin puolin. Käännä pihvit kun pinnalle nousee kirkasta lihasnestettä. Mausta pihvit molemmin puolin suolalla ja pippurilla.

Nosta pihvit marinadiin ja peitä pannu foliolla. Anna maustua muutama minuutti.

Me valmistimme pihvit vähän eri tavoin, koska halusimme vapauttaa kädet välissä muihin hommiin. Pihveistä paistettiin pinta kiinni, jonka jälkeen niitä kypsytettiin uunissa mittarin avulla 60 asteiseksi ja annettiin lopuksi vetäytyä 10 minuuttia foliossa marinadin seassa. Kypsyys oli melko täydellinen, mutta liha ehti jotenkin jäähtyä liikaa vetäytymisen aikana. Seuraavalla kerralla reilusti foliota! 


Paahdettu kasvissalaatti
  • 1 pkt vihreää parsaa
  • 2 suippopaprikaa
  • 1 pss kevätsipulia
  • pecorino-juustoa
Yrttikastike
  • n. 3 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 3 rkl hienonnettuja yrttejä (esim. lehtipersilja, ruohosipuli ja oregano)
Sekoita yrttikastike, silppua kevätsipuli ja leikkaa pecorinosta lastuja. Viipaloi paprika ja puhdista parsat (vihreitä parsoja ei kuorita, mutta puumainen kanta leikataan pois).

Paista paprikat ja parsat muurikka- tai paistinpannulla tai grillissä pehmeiksi, mutta napakoiksi (noin 5-10 minuuttia riippuen kasvisten koosta).  Kääntele kasviksia välillä ja sekoita lopuksi joukkoon yrttikastike. Viimeistele kasvikset kevätsipulisilpulla ja pecorino-lastuilla.

Me teimme kasviksia tupla-annoksen, joten esikypsensimme niitä kymmenisen minuuttia uunissa, ja laitoimme ne sitten pannun kautta lautaselle. Glorian ruoka & viini -lehden ohjeessa oli lisäksi hoikkia varhaisporkkanoita, varhaisperunoita sekä verso-salaattiseosta, mitä ei ihan vielä kaupoista valitettavasti löydy.


24h haudutettua naudan potkaa ja paistoliemikastike
  • 1 kokonainen naudanpotka
  • sipulia
  • valkosipulia
  • porkkanaa
  • lanttua
  • punaviiniä
  • rosmariinia ja timjamia
  • suolaa ja pippuria
paistoliemikastikkeeseen
  • potkan paistoliemi
  • punaviiniä
  • voita suurustamiseen
Voit suolata potkan etukäteen n. 10 prosenttisessa suolaliemessä (ainakin pari tuntia), tai lisätä suolaa pataan ja tarvittaessa vielä valmiiseen lihaan.

Paista potkan pinta kiinni pannulla (jos sinulla on tarpeeksi suuri pannu). Laita potka kannelliseen uunivuokaan (tai kattilaan jos patojen koko ei riitä) ja laita potkan kaveriksi kuutioitua sipulia, valkosipulia, porkkanaa ja lanttua niiltä osin kuin pataan mahtuu. Kaada joukkoon punaviiniä ja mausteita (rosmariinia, timjamia, suolaa ja pippuria), mutta jätä tilaa myös potkasta irtoavalle nesteelle.

Hauduta lihaa 100 asteisessa uunissa 24 tuntia (vähemmänkin tietysti riittää, mutta 24h kuulostaa hienolta.. ;). Haudutuksen jälkeen putsaa liha ja riivi se pieniksi suikaleiksi. Sekoita lihan joukkoon hieman paistolientä ja jaa se sitten pieniin kippoihin (me käytimme creme brulee kuppeja). Painele liha varovasti tiiviimmäksi.

Valmista paistoliemikastike. Siivilöi potkan paistoliemi ja lisää siihen loraus punaviiniä. Keitä sitä kasaan niin kauan että jäljellä on kutakuinkin tarvittava määrä. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa. Suurusta ja kirkasta kastike lopuksi lorauksella voita.  

Samalla kun aloitat tekemään entrecôtea, nosta potkakipot uuniin lämpiämään (matalalla lämpötilalla). Kun annos on muuten valmis, kumoa kipot lautaselle ja kaada vierelle paistoliemikastiketta.


Ps. bonuksena kuva herkullisista välimerellisistä juustoista, jotka söimme ennen jälkruokaa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...