keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Vauvan kanssa Tallinnassa

Kävimme lokakuun lopulla tyttöreissulla Tallinnassa. Mukana oli neljä vähän isompaa tyttöä ja yksi pikkuruinen tytöntyllerö. Ajattelin listata tähän vinkkivitosen jos joku muukin on menossa Talliinnaan vauvan kanssa.  

Menimme perjantaina Suomenlahden yli Pihlan kanssa kaksistaan heti aamusta, koska muu poppoo pääsi mukaan vasta iltalaivalla enkä halunnut missata yhtä kokonaista päivää Tallinnassa (enkä sekoittaa Pihlan yöunirytmiä). Laivamatka sujui mukavasti sekä leikkipaikalla että kahviloissa istuskellen. Lounasta kävimme syömässä laivan ala carte ravintolassa, jossa neitokainen nautti kasvissoseensa samalla kun minä söin caesar-salaatin. Kävimme myös Tax free myymälässä bongaamassa, että Tallink Silja on ottanut valikoimaansa virolaisia pienpanimo-oluita. Isot propsit siitä!




Sujuvuus loppuikin sitten aika nopeasti Tallinnan vanhaan kaupunkiin saavuttuamme. Sujuvat cityvaunumme eivät olleetkaan niin kovin sujuvat Tallinnassa, jossa isojen mukulakivien lisäksi jokaiseen kauppaan ja ravintolaan pitää kävellä muutama porras ylös tai alas ja selvitä niiden lisäksi ahtaasta ovesta. Kyllähän sellaisesta selviää jos on kaverit auttamassa, mutta kun oltiin kahdestaan niin shoppailut sai unohtaa. 1. vinkki: ota mukaan kantoreppu!

Aikamme ikkunashoppailtuamme suuntasimme hotellille, joka oli vanhassa kaupungissa sijaitseva Telegraaf. Huilimme tovin hotellilla ja lähdimme sitten taas metsästämään ruokapaikkaa. Bongasin ihan raatihuoneentorin nurkilta Hopnerin, jossa oli ruoan lisäksi tarjolla satoja pienpanimo-oluita. Viiden pintaan perjantaina paikka oli vielä lähes tyhjä, joten mahduimme hyvin vaunuinemme sisään mukavan tarjoilijapojan avustamana (taas ne ahtaat ovet ja 10 porrasta). Hopnerissa söin kelpo vuohenjuustosalaatin ja ribsit yhden herkullisen red alen saattelemana parilla kympillä. Nice!





Kahdeksalta perjantai-iltana pikkuneitimme olikin jo unten mailla ja minä vietin loppuillan rentouttavasta kylvyssä nautiskellen. 2. vinkki: panosta hotelliin, koska hotellissa vietetään aikaa normaalia enemmän.




Lauantaina aamupalan jälkeen tytöt meni kasvohoitoihin hotellin Spahan, ja me köllittiin Pihlan kanssa altailla ja saunassa. Kävimme hotellin Spassa toisen kerran myös illalla ennen kuin tytöt suuntasivat kaupungille dinnerille. 3. vinkki: Spa on mukavaa vastapainoa kuluttavalle kaupunkilomailulle, joten mene Spa-hotelliin jos mahdollista.


Ihan koko aikaa emme sentään hotellissa olleet, vaan lauantaina köpöttelimme Telliskiven alueelle shoppailemaan ja syömään. Söimme lounasta F-hooneessa, jonka sisustus viehätti kovasti. Ruokakin maittoi, erityisesti alkupalat. Pääruoaksi ottamani open furgeri (sämpylätön burgeri) oli sen sijaan vähän ankea tapaus, en suosittele.





Telliskiven shoppailureissun ja uuden spa-keikan jälkeen muut tytöt lähtivät illallistamaan kaupungille, ja me jäätiin Pihlan kanssa hotellille. Tilasin illallisen hotellin huonepalvelusta burgerin ja suklaakakun, jotka olivat molemmat huippuhyviä. Dinnerin hinnaksi tuli 19€ eikä huonepalvelumaksuakaan peritty, koska tilaus tehtiin ravintolan aukioloaikaan. 4. vinkki: jos vauva on iltauninen, mene hotelliin jossa on huonepalvelu. Eikä ollenkaan haittaa jos hotellissa on ravintola joka on valittu vuosia maan parhaimmistoon...

Tämä on Pihlan iltapa, ei minun dinneri..


Sunnuntain käytimme shoppailuun ja kotiin palasimme kaikki aamupäivälautalla. Meillä oli paluumatkalle varattuna hytti, jossa loikoilimme matkan nauttien hyttipikniklounaaksi kaupungilta mukaan ostettuja herkkuja. 5. vinkki: Kaubamajassa on hyvä valikoima lastenvaatteita ja leluja kahdessa kerroksessa.

Ihana reissu! Täytyy päästä uudestaan! Vieläköhän sitä joulumarkkinoille ehtisi...

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Suppis-pekoni-papupaistos

Viime viikolla Silakkamarkkinoilta tarttui mukaan suutarinlohta, kylmäsavulohta ja saaristolaisleipää, ja Hulluilta päiviltä lämminsavulohta. Jääkaapista löytyi lisäksi porkkanaa, punajuurta ja bataattia, mistä tuli mieleen, että aineksista puuttuu enää oikeastaan possu, ja niin meillä on jouluruoat kasassa. Niinpä meillä vietettiin viikonloppuna pienimuotoisia pikkujouluja.

Alkukaloina syötiin savulohta moussena ja muita kaloja sellaisenaaan saaristolaisleivällä. Kinkun virkaa hoiti ylikypsä kassler, ja se sai seurakseen porkkana- ja bataattiranuja, punajuuricarpacciota vuohenjuustolla, sekä tätä oikein mainiota "sienisalaattia".  Jälkkärinä syötiin auraa, piparkakkua ja glögiä. Kyllä, nyt jo. Koska viime vuonna raskauden vuoksi jäin kokonaan ilman aurajuustoa! Niin kerta!

Tämä sieni-papu-pekonipaistos oli niin hyvää, että sillä voisi korvata minun mielestä aika kamalan suolasienisalaatin perinteisessä joulupöydässä tästä lähtien. Sovitaanko niin? Lihatonta lokakuuta viettävät voivat korvata pekonit pinjansiemenillä, näin oli tehty alkuperäisessä ohjeessa, joka on kotoisin jostain vanhasta ruokalehdestä. Suppiksien tilalla voi käyttää myös kantarelleja jos niitä joku vielä löytää.


Suppis-pekoni-papupaistos
  • 1 pieni sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 pkt pekonia
  • 1 litra suppilovahveroita/kantarelleja
  • 1 pss vihreitä pitkiä papuja
  • 1/2 sitruunan mehu
  • mustapippuria
Kypsennä papuja 5 minuuttia kiehuvassa vedessä ja siirrä odottamaan. Hienonna pekoni ja käristä rapeaksi. Lisää joukkoon hienonnetut sipulit ja putsatut suppilovahverot. Paista kunnes suppisten neste on haihtunut. Lisää joukkoon pavut ja mausta sitruunanmehulla ja mustapippurilla.




torstai 8. lokakuuta 2015

Silakkamarkkinat

Kävin tänään Silakkamarkkinoilla nauttimassa iloisesta markkinakuhinasta ja kirpeästä syyssäästä. Löytyipä yhdestä veneestä glögiäkin, ja niin on taas pipari- ja glögikausi korkattu! Lohikeittoa oli tarjolla vähän siellä sun täällä, ja se jäi sen verran kaivelemaan että voi olla että löydän itseni huomennakin Kauppatorilta. Tänään söin vain kipollisen neulamuikkuja, koska kyllähän muikkuja on aina saatava kun niitä tarjolla on.

Markkinoilta lähti mukaan suutarinlohta, saaristolaisleipää, glögiä ja Kökarilaisen omenatilan omppusiideriä. Jos menen huomenna niin nappasen sieltä vielä mukaani kylmäsavulohta. Siellä on muuten huomenna illalla Havis Amandan patsaalla toritanssit! Ja lauantaina kuulema paljon ohjelmaa lapsiperheille. Menkäähän käymään!








tiistai 29. syyskuuta 2015

Spagettia ja polpetteja tomaattikastikkeessa

Ystäväni D & T kokkasivat meille kerran maailman parhaita lihapullia tomaattikastikkeessa. Resepti löytyy blogista nimellä lihapullapasta tomaatti-valkoviinikastikkeella, mutta tässä teille se nyt hieman tarkempana versiona kuin mitä aikanaan sen itse sain ja hätäpäissäni blogiin talteen laitoin. Olen itse tykännyt tehdä lihapullista iiisoja Italian tapaan, joten kutsuttakoon niitä sitten hienosti polpeteiksi!



Spagettia ja polpetteja tomaattikastikkeessa
(ainakin kuudelle, tai jopa kahdeksalle)

Tomaattikastike

  • 1 iso sipuli
  • 5 valkosipulinkynttä
  • rypsi/oliiviöljyä
  • 1/2 pulloa valkoviiniä
  • 3 tölkkiä Mutti tomaattimurskaa (tässä ruoassa tomaattimurskan laadulla on väliä)
  • 1-2 kana/kasvis liemikuutiota tai vastaava määrä fondia
  • reilu rkl hunajaa
  • muutama ravistus tabascoa
  • 0,5 rkl kuivattua basilikaa
  • suolaa, mustapippuria

Silppua sipulit ja kuullota niitä hetki pannulla. Lisää valkoviiniä ja anna kuplia muutama minuutti, Lisää tomaattimurska, kanaliemikuutio, hunaja ja tabasco. Mausta suolalla ja pippurilla ja jätä porisemaan hiljalleen siksi aikaa kun valmistat polpettet. 

Polpettet

  • 1200g naudanjauhelihaa
  • 1 iso sipuli
  • 5 kynttä valkosipulia
  • 1 dl parmesaania
  • 1 tl mustapippuria
  • 1 rkl chilikastiketta
  • 2 kananmunaa
  • 2 rkl vasikanfondia
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • 1 dl korppujauhoja
  • suola-pippuri-vehnäjauhoseos
  • voita

Silppua sipulit ja raasta parmesaani. Sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään ja pyörittele taikina isoiksi, lähes nyrkin kokoisiksi pulliksi. Mausta vehnäjauho suolalla ja pippurilla ja pyörittele pullat suola-pippuri-vehnäjauhoseoksessa ennen paistamista. Paista pulliin rapea pinta pannulla voissa ja laita pullat puoliraakana kypsymään kastikkeeseen tunniksi, pariksi. 

Tarjoile lihapullat ja tomaattikastike spagetin, tuoreen basilikan, parmesaanin ja basilikaöljyn kanssa.

Basilikaöljy

  • 1 puska tuoretta basilikaa
  • 1 valkosipulinkynsi
  • loraus öljyä
  • suolaa ja mustapippuria

Hienonna basilika ja valkosipulinkynsi, notkista öljyllä ja mausta suolalla ja pippurilla.



lauantai 26. syyskuuta 2015

Savulohi-sitruunapestopasta

Tämä pasta on arjen pelastusruokieni vakiokalustoa. Se on äärimmäisen helppo - pari raaka-ainetta ja aikaa menee juuri sen verran kun pastan kypsentäminen vaatii. Sitruunapeston voi toki tehdä itse, ja kalankin voi savustaa itse, mutta meidän keittiössä tätä on syöty nimenomaan pikapastana silloin kun tarve on ollut suurin. Helppouden lisäksi pasta on myös erittäin herkullista ja jopa terveellistä! 


Savulohi-sitruunapestopasta
(neljä annosta)
  • 500g pastaa (esim. penneä tai vastaavaa)
  • 1 prk Pirkka sitruunapestoa (tai vaihtoehtoisesti pestoa ja sitruunan kuorta ja mehua)
  • 400g lämminsavulohta (tai joku semmonen sopivan näköinen pala)
  • suolaa ja mustapippuria
  • (paahdettuja pinjansiemeniä tai jotain pähkinöitä)
  • parmesaanijuustoa
Keitä pasta suolatussa vedessä. Poista keitinvesi ja sekoita pastan joukkoon pesto. Lisää joukkoon lämminsavulohi palasina ja mausta (suolalla) ja pippurilla. Lisää halutessasi joukkoon paahdettuja pinjansiemeniä tai pähkinöitä. Viimeistele parmesaaniraasteella ja nauti.


torstai 24. syyskuuta 2015

Viini, ruoka & hyvä elämä -messut ja lippujen arvonta!

Viini, ruoka & hyvä elämä -messut saapuvat taas! Kyseessä on yksi syksyn suosikkitapahtumista, johon olen osallistunut jo monena vuonna peräkkäin. Messuille voisi mennä jo pelkästään liperiläisten karjalanpiirakoiden vuoksi, mutta on siellä tarjolla kaikkea muutakin herkkua - ja tietenkin viinejä. Yksi parinvuoden takainen messusuosikkini oli Decanterin järjestämä Riedelin viinilasimaistelu. Se oli erittäin avaava kokemus, vaikka omat viinilasikaapit ovatkin Riedeliä jo pullollaan.

Messukeskuksessa on samaan aikaan myös kirjamessut, ja ihmettelin pari vuotta sitten blogipostauksessani, että miksi kirjamessuilla on ruokakirjat niin huonosti edustettuina, kun paikka kuhisee myös ruokaintoilijoita. Viime vuonna havaitsin ilokseni, että yksi kirjakustantaja oli tuonut ständinsä ruokamessujen puolelle. Hyvä hyvä! Tänä vuonna ruokakirjat ovat vielä näkyvämmässä roolissa, sillä  Viini, ruoka ja hyvä elämä -tapahtuman näytöskeittiössä esitellään 22 tämän vuoden uutuusruokakirjaa. 

Messumainoksen mukaan "ruokakirjoittajat kokkaavat kirjojen reseptejä ja jutustelevat keittiössä kirjojensa teemoista, joita tänä vuonna ovat muun muassa arkiruoka ja katuruoka. Keittiössä vierailevat muun muassa monen helsinkiläisen ravintolan taustalla vaikuttava Richard McCormick, Suomen Top Chef Kira Weckman sekä esikoiskeittokirjailija Lauri Tähkä." 

Viini, ruoka ja hyvä elämä järjestetään Messukeskuksessa samaan aikaan Helsingin Kirjamessujen kanssa 22.–25.10.2015. Ilokseni minut valittiin tapahtumaan bloggariksi, mikä tarkoittaa sitä että saan notkua messuilla aamusta iltaan vaikka joka päivä. Sehän vaan passaa mammalomalaiselle!

Vielä hauskempaa on se, että saan arpoa teille, arvoisat lukijani (onko teitä siellä?), kaksi lippua messuille! Tämä onkin blogini ensimmäinen arvonta, jännää!!!!

Jos haluat osallistua arvontaan, niin jätä kommenttikenttään viesti, jossa kerrot yhteystietojesi (esim. sposti) lisäksi 15.10.2015 mennessä, että mikä on suosikkiruokatapahtumasi Helsingissä, Suomessa tai ulkomailla.






Tättärää! Kilpailu on päättynyt! Onnetar suosi kommentoijaa spostilla saarelasj(at)gmail.com. Onnea! Voittajaan on oltu yhteydessä. Mukavia messuja kaikille muillekin menijöille!

tiistai 22. syyskuuta 2015

Meksikolainen mustapapu-kanakeitto

Mainiossa Ripaus tryffeliä -blogissa emännöidään tässä kuussa Kuukauden ruokahaastetta, jonka aiheena on sadonkorjuu. Koska tomaatit ja omenat tuli jo syötyä, päätin että meikäläinen nostaa jalustalle Aji Christal -chilin, joka on heikosta kesästä huolimatta kasvanut komeisiin mittoihin ja pukannut hedelmän jos toisenkin. Sisätiloissa tosin...

Sorrun chilin kasvatuksessa aina siihen, että siemeniä tilatessa tilaan tusinan lajikkeita kun en osaa päättää mitä haluaisin. Sitten laitan jokaista lajiketta itämään ihan liikaa ja lopulta mulla on talo täynnä chilin taimia. Sitten käy vielä aina niin että hienot lajikenimeämisjärjestelmäni kusevat ja lopulta mulla on talo täynnä taimia mistä ei ole mitään käsitystä että kuka on kukin. Loppukesästä olen niin kyllästynyt työlääseen chiliviljelmääni etten viitsi hoitaa niitä loppuun.


Tänä vuonna kaikki oli toisin, koska tiesin että mulla on kesällä kasvatettavana yksi pieni ihmisen taimi. Ei chileä. Tai no jos kuitenkin yksi! Se yksi löytyi kevään puutarhamessuilta Poppamiehen tiskiltä ja onkin osoittautunut oikein hyväksi yksilöksi, kuten yllä mainitsin. Nyt kun chilejä on vain yksi eikä koko pihallista, niin sen voisi koittaa saada pysymään hengissä ensi kesäänkin saakka. Jee!

Chilistä korjasin tänään satoa yhden hedelmän verran, ja se sai kunnian maustaa herkullista meksikolaista mustapapu-kanakeittoa, jolla osallistun syyskuun Ruokahaasteeseen. Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että olen postannut tämän keiton ohjeen eri nimellä joskus blogini alkuaikoina, mutta koska se on niiiiiiiin ässä keitto, on sen aika nousta takaisin tapetille vähän houkuttelevampien kuvien kera. Ja onhan resepti tietysti hieman parantunut vuosien varrella.


Meksikolainen mustapapu-kanakeitto
  • 1 pkt broilerin fileitä
  • rypsiöljyä 
  • 1 sipuli
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 1 prk tomaattimurskaa
  • 1 prk mustapapuja
  • 1 prk maissia
  • tuoretta chiliä / jauhettua chiliä / kourallinen säilykejalapenoja
  • 1 l kanalientä
  • 1 tl juustokuminaa
  • 1 tl jauhettua korianteria
  • 1 tl fariinisokeria
  • suolaa, pippuria
  • 1/2 limen mehu
  • tarjoiluun: limelohkoja, raastettua cheddaria, nachoja, korianteria
Paloittele kana ja paista lähes kypsäksi pannulla. Lisää silputut sipulit pannulle loppuvaiheessa ja kuullota muutama minuutti.

Lisää kattolaan kanaliemi, tomaattimurska, mustapavut, maissi ja chili. En anna määrää koska se riippuu niin paljon chilin tulisuudesta. Maista! Kiehauta keitto ja surrauta se sitten sileäksi sauvasekoittimella. Mausta juustokuminalla, jauhetulla korianterilla, suolalla, pippurilla ja fariinisokerilla. Lisää joukkoon kana-sipuliseos ja anna maustua parikymmentä minuuttia. 

Lisää lopuksi limenmehu ja tarkista kaipaako keitto muita mausteita. Tarjoa keiton kanssa limeä, raastettua cheddaria, maissilastuja ja tuoretta korianteria. Keiton kyytipoikana maistuvat hyvin quasadillat, joihin voi laittaa täytteeksi simppelisti salsakastiketta ja cheddaria. 


Muistakaa äänestää!

lauantai 19. syyskuuta 2015

Naudan ulkofilettä, basilikaöljyä ja salaatti paahdetusta valkosipulista, pinjansiemenistä ja parmesaanista

Jos rakastat valkosipulia niin kokeilepa seuraavalla kerralla tällaista settiä pihvin kylkeen. Oli meinaan aika järkkyhyvää!



Naudan ulkofilepihvit
  • 200g naudan ulkofilettä pihveinä per ruokailija
  • suolaa ja mustapippuria
  • voita/öljyä
Mausta pihvit ja grillaa/paista kuumalla rasvatulla pannulla 3-4 min per puoli (tai haluamaasi kypsyyteen). Anna vetäytyä foliossa 5-10min ja nauti basilikaöljyn, lisukesalaatin, paahdetun vaalean leivän ja hyvän punaviinin kera.

Basilikaöljy
  • reilu kourallinen tuoretta basilikaa
  • valkosipulirypsiöljyä (tai rypsiöljyä ja yksi hienonnettu valkosipulinkynsi)
  • tujaus hunajaa
  • suolaa ja pippuria
Hienonna basilika (ja valkosipulinkynsi) sekoita sen joukkoon loraus (valkosipuli)rypsiöljyä ja tujaus hunajaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Salaatti paahdetusta valkosipulista, pinjansiemenistä ja parmesaanista
  • 1 roomansalaatti
  • 5 valkosipulinkynttä
  • pari rkl pinjansiemeniä
  • 100g parmesaania
  • oliiviöljyä, balsamicoa suolaa, pippuria
Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet. Paahda niitä pannulla öljyssä kunnes saavat hieman väriä ja siirrä sivuun. Paahda samalla pannulla pinjansiemenet ja siirrä sivuun. Siivuta parmesaani ja jätä odottamaan. Asettele lautaselle roomansalaatin lehdet ja mausta ne oliiviöljyllä, balsamicolla, suolalla ja pippurilla. Ripottele päälle valkosipulit, pinjansiemenet ja parmesaani.



perjantai 18. syyskuuta 2015

Grillattuja possunkyljyksiä, kesäkurpitsa-fetasalaattia ja tsatsikia

Vielä on kesää jäljellä! No ei kyllä ole... Mutta grillata voi silti! Etenkin jos viettää viimeistä lomaviikkoaan (byhyy).

Meillä grillattiin alkuviikosta possunkyljyksiä. Olimme palanneet edellisenä yönä Kreetalta, ja liekö syynä univelka, iholla vielä kihelmöinyt etelän lämpö vai kulttuurishokki kotiinpalusta, mutta ruoka muodostui perin Kreikkahenkiseksi - oreganolla maustettu possu syötiin kesäkurpitsa-fetasalaatin ja tsatsikin kanssa. Mutta olipa vaan hyvää! Kyllä tällaista settiä voisi kreikkalaisessa tavernassakin tarjota. :) 


Grillatut possunkyljykset

  • 1-2 kyljystä per ruokailija
  • iso loraus rypsi/oliiviöljyä
  • 1/2 sitruunan mehu
  • 2-3 valkosipulinkynttä
  • 1 rkl hunajaa
  • suolaa, pippuria ja oreganoa
Grillattu kesäkurpitsa-fetasalaatti
  • 1-2 kesäkurpitsaa
  • oliivi/rypsiöljyä
  •  1/2 sitruunan mehua
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 rkl hunajaa
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • pari rkl pinjansiemeniä
  • puolikas paketti fetaa
Tsatsiki
  • 500g turkkilaista jogurttia
  • 1/2 kurkku
  • 2-3 valkosipulinkynttä
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 1-2 rkl omenaviinietikkaa/sitruunanmehua
  • suolaa, pippuria
Valmista possulle marinadi. Kaada kulhoon iso loraus öljyä ja lisää joukkoon puolikkaan sitruunan mehu, pari hienonnettua valkosipulinkynttä, ruikaus hunajaa ja reilu hyppysellinen suolaa, mustapippuria ja oreganoa. Sekoita ja laita kyljykset marinoitumaan tunniksi pariksi.

Valmista tsatsiki. Raasta kurkku (ja valuta jos jaksat) ja hienonna valkosipulinkynnet. Sekoita molemmat jogurtin joukkoon ja mausta öljyllä, omenaviinietikalla (tai sitruunalla), suolalla ja pippurilla. 

Siivuta kesäkurpitsa(t) pitkittäin ja sipaise niiden pintaan öljyä. Valmista maustekastike sekoittamalla sitruunanmehu, hienonnettu valkosipulinkynsi ja hunaja. Mausta suolalla ja pippurilla. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla kunnes saavat vähän väriä. 

Grillaa kesäkurpitsat ja asettele ne laakeaan astiaan. Kaada päälle maustekastike, pinjansiemenet ja murustele päälle feta. Grillaa possunkyljykset kypsiksi ja nauti heti salaatin kanssa.


keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Kreeta, Agia Marina

Blogin tiivis päivitystahti hyytyi viime viikolla hyvästä syystä. Lähdimme nimittäin pitkittämään kesälomaamme Kreetalle. Vauvan kanssa halusimme päästä helpolla ja mennä tuttuun paikkaan, niinpä päädyimme pitkästä aikaa pakettimatkaan. Kohteena oli Agia Marina ja hotellina Isida Village.

Hotelli oli oikein mukava ja rauhallinen, taidettiin säästyä pahimmalta Bamse-meiningiltä kun sesonki alkoi olla jo ohi. :) Hotellissa oli ravintolan lisäksi toisella altaalla Gyrosbaari, jota tuli käytettyä allaspäivinä ahkerasti. Molemmista sai reissun parhaimmmistoon pääsevää sapuskaa, mitä ei voi kovin monesta hotelliravintolasta yleensä sanoa. Hotellin baarista sai myös laajan valikoiman paikallisia viinejä ja baarimikoilta ilmaisia mojito-kannuja iltapaladrinksun yhteydessä... :O Tässä vaiheessa iltaa minä olin jo valitettavasti nukkumassa vauvan kanssa...

Oikein kelpo hotelli siis, suosittelen lämpimästi! Ainoa miinus siitä, että nettiyhteys oli huoneessa väliin aika kehno. Sitä kuitenkin kompensoi se, että pääsimme tuonne korkeimpaan huoneistoon mistä oli hienoimmat näköalat merelle. :)

Pääallasalue. Me tosin olimme joka kerta pienemmällä ja rauhallisemmalla altaalla.
Viihtyisä hotellibaari.
Hotellin Gyrosbaarin gyroslautanen.
Testissä paikallinen valkoviini.
Allasnaposteltavaa.
Merinäköala huoneesta oli kiva yllätys!
Edellisellä Kreetan reissulla olimme Kalamakissa, joka on Agia Marinaa huomattavasti pienempi kylä. Tällä kertaa halusimme kuitenkin paikkaan, jossa ei tarvinnut kävellä pitkiä matkoja iltaruokapaikkoihin. Tähän tarkoitukseen Agia Marina oli oikein hyvä paikka. Yllätyksekseni sieltä löytyi aika paljon nuorten ylläpitämiä trendikkäitä baareja ja ravintoloita. Valitettavaa oli, että osa näistä ei tainnut olla kreikkalaisten omistamia/ylläpitämiä.  

Kummityttö istui hyvin Mamma mia -baarin tyyliin. :P
Nymfi, astetta fiinimpi ravintola.
Nymfi.
Nymfistä sai myös paikallista artesaaniolutta.
Kreikkalainen salaatti. Parasta.
Vuokrasimme auton kolmeksi päiväksi, joista ensimmäisenä hurautimme Rethymnoniin. Söimme siellä lounasta ja kiertelimme tovin kauppoja. Kaupunki on erittäin kiva, mutta satama-alue niin tukkoinen ettei sinne oikein viitsinyt etenkään vaunujen kanssa tunkea. Vaikka Rethymnonissa oli monia viehättäviä kujia, äänestimme Hanian yksimielisesti kivemmaksi kaupungiksi näistä kahdesta. 

Rethymnonin satama.
Rethymnonin rantsussa ei ollut ruuhkaa.
Rethymnon.
Rethymnon.
Ajelimme takaisin Agia Marinaan maisemareittiä vuoristossa, jossa maisemat olivat huikeat. Pysähdyimme uimaan Kournas -järveen, joka ympäröivine vuorineen ja vihertävän turkoosine vesineen oli kaunista katseltavaa.

Tyttynäkin pääsi kastelemaan varpaansa järveen.
Järvellä olisi päässyt polkuveneilemään ja katselemaan järvessä asustelevia kilpikonnia.
Ranta ei ollut kummoinen, mutta vesi oli kirkasta.
Kournas-järven kupeessa myytiin paljon keramiikkaa.
Toisena autoilupäivänä menimme Elafonisi-rannalle, jossa kävimme jo edellisellä reissulla. Sielläkin oli syyskuussa jo suht. hiljaista. Liekö porukka vienyt kesän aikana vaaleanpunaista hiekkaa matkamuistoina kun sitä tuntui olevan niin paljon vähemmän kuin edellisellä kerralla. :) Hieno paikka se oli kyllä edelleen, mutta ehkä näin kahden kerran jälkeen jo nähty.

Elafonisin laguuni.
Elafonisi.
Elafonisin vaaleanpunainen rantahiekka.
Elafonisi.
Elafonisi.
Kolmantena päivänä emme jaksaneet ajella minnekään kauas, mutta iltapäivällä teimme ex tempore -retken lähellä sijaitsevalle viinitilalle. Karavitakisin isäntä (?) antoi meille supertehokkaan kierroksen tilalla ja maistatti sitten osan tilan tuotannosta. Olisin ehkä odottanut vähän enemmän syyskuussa viinitilavisiitiltä, koska viinin valmistus on juurikin nyt käynnissä. Ehkä juuri siksi herra oli niin kiireinen ettei ehtinyt jäädä jorisemaan pitemmästi... No mutta, hurisevat viinitankit tuoksuivat huumaavalta ja maistellut viinit olivat hyviä. Niitä tuli tuotua kotiinkin asti jokunen pullo.  

Karavitaksen viinitila.
Karavitaksen viinitila.
Haniassakin piti tietysti käydä, tällä reissulla tosin vain yhtenä päivänä. Shoppailimme kauppahallista tuliaisia - muutama litra oliiviöljyä ja pari pussia mausteita - ja satamassa piti käydä tietysti myös. Lounasta söimme tosin hieman syrjemmällä kujalla, koska satamaravintoloitten sisäänheittäjien suomifraasit eivät meihin oikein uponneet...

Hanian satama.
Hania.
Hania.
Hanian kauppahallissa oli tekemisen meininkiä.
Hanian kauppahalli.
Grillattua fetaa.
Saganaki-juustoa.
Hania.
Yksi päivä vietettiin Agia Marinan rannalla. Ranta oli itse asiassa yllättävän hyvä, mutta vaihteli paljon, joten ihan ensimmäisestä kohdalle sattuvasta paikasta ei rantsuun välttämättä kannata mennä. Toisessa päässä kylää ranta oli pikkukiviä, mutta itään päin mentässä hiekka hienoni ollen lopulta niin hienoa että se oli pakkautunut kovaksi. Se sopi meille, koska pystyin kärryttelemään rannalla - astetta mukavampi päiväunittelukävely!

Agia Marinan ranta.
Ensimmäisenä paikalla! Tarjolla oli myös leveämpiä parisänkyjä, jollaisessa me köllöttelimme.
Tyttynä rannalla.
Sangriaa!
Söimme yleensä ns. yläkylällä, koska halusimme välttää pahimmat turistirysät rantatien varrella. Yhden kerran täytyi kuitenkin päästä syömään rantaravintolassa, ja siihen tarkoitukseen valikoitui Casa di Mare -ravintola. Ihan kelpo paikka, etenkin T:n mustekala oli hyvää ja mureaa. Ja kissat söpöjä!

Kissat haistoivat meidän tilaamat pikkukalat.
Lonkeroa.
Yksi monista reissun aikana nautituista souvlakeista.
Viikko oli kaiken kaikkiaan oikein mukava ja rentouttava. Tyttö ei vaikuttanut olevan kuumuudesta moksiskaan, päiväunet maittoivat vaunuissa ihan niinkuin kotonakin. Yörytmi ei poikkeavasta viikosta juurikaan heilahtanut ja lennotkin meni paljon paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Vauvankin kanssa voi siis hyvin matkustaa, ainakin meidän vauvan. 

Siitä huolimatta en ehkä lähtisi vauvan kanssa matkalle sellaiseen kohteeseen, jossa minulla olisi itselläni kovia odotuksia esim. ruoan tai nähtävyyksien suhteen. Kreikka, jossa ruoka on joka paikassa perushyvää ja tekemiseksi riittää altaalla tai rannalla loikoilu on oikein passeli kohde. Siellä ei tarvi särmätä hyvien ravintoloiden tai suurien elämysten etsimisessä. Voi vaan relata ja nauttia lämpimästä ilmasta, uimisesta ja siitä ettei tarvi itse kokata ruokiaan.  

Reipas reissuneiti.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...