lauantai 31. joulukuuta 2016

Osso bucco

Eilisen Valpolicella-maistelun ohessa syötiin italialaisittain. Pääruoaksi tein osso buccoa pastan kera ja jälkkärinä tuhottiin joulun ylijäämäpipareita piparkakkupannacotan muodossa. Osso bucco sai hautua matalassa lämmössä uunissa lähes vuorokauden verran ja pannacotatkin tein jääkaappiin jo edellisenä päivänä. Näin ollen illallisen valmisteluiksi riitti eilen pelkkä pastan keitto, mikä oli varsin mainiota työpäivän jälkeen. 


Varsin rustiikkinen lihapasta sopi Valpolicellan viinien kanssa kuin nenä päähän. Sanoisin että makuparina jopa parempi kuin kovat kypsytetyt juustot, joita niin ikään maistelimme viinien kanssa. Juustot toivat esiin ripassojen ja amaronen karvauden, kun taas haudutetun lihan kanssa maku oli makea ja paahteinen. 


Tein osso buccoa aika reipashenkisen annoksen, kun löysin Stockalta kokonaisen naudanpotkan, enkä viitsinyt alkaa siitä osaa säästämään. Potka painoi kokonaiset 2,4kg ja ystävällinen lihatiskimies leikkasi sen minulle viideksi kiekoksi. Meitä oli syömässä viisi aikuista ja kolme lasta, ja kastiketta jäi ainakin vielä meidän kolmihenkisen perheen huomiseksi lounasruoaksi asti. Tämä on siten iso annos. :)


Osso bucco
(n. 10 annosta)

  • 1 kokonainen naudanpotka kiekoiksi leikattuna
  • rypsiöljyä paistamiseen
  • 3 tl suolaa
  • 1,5 tl mustapippuria rouhittuna
  • 4 sipulia
  • 6 valkosipulinkynttä
  • 5 porkkanaa
  • 3 sellerinvartta
  • 6 laakerinlehteä
  • 1 puska oreganoa
  • 1 puska timjamia
  • 1 pll valkoviiniä
  • 4 prk Mutti tomaattimurskaa
  • 2 rkl hunajaa
  • tarjoiluun: pennepastaa ja parmesaanijuustoa
Leikkaa potkakiekoista kalvot poikki muutamasta kohdasta. Ruskista kiekot pannulla öljyssä ja nosta laakeaan uunivuokaan. Hiero kiekkojen päälle suolaa ja pippuria molemmin puolin. 

Kuutioi kasvikset ja kuullota niitä pannulla öljyssä 10 minuuttia. Lisää joukkoon yrtit ja laakerinlehdet ja kaada kasvikset lihojen päälle. Kaada päälle pullollinen valkoviiniä, tomaattimurska ja purista päälle pari ruokalusikallista hunajaa. Sekoita ja lisää tarvittaessa vettä niin että liha on kokonaan nesteessä.

Hauduta lihaa ilman kantta 100 asteisessa uunissa 10-20 tuntia, esimerkiksi yön oli. Mitä pidempään haudutat, sen parempaa lihasta tulee. Voit laittaa lopussa folion uunivuoan päälle jos neste alkaa käydä vähiin. Jos olet kiireinen, niin nelisen tuntia hieman kuumemmassa uunissa (120 astetta) riittänee myös.


torstai 22. joulukuuta 2016

Vohvelit ja piparkakkujäätelö

Meillä vietettiin eilen pienimuotoisia pikkujouluja, kun Pihlan kummit tulivat joulupuurolle. Jälkiruoaksi paistoin vohveleita ja jouluhenkistä piparkakkujäätelöä. Kokeilin ensimmäistä kertaa oikaista jäätelönteossa käyttämällä kermavaahtoa ja kondensoitua maitoa, ja helppoa se todentotta oli. Jäätelön koostumus pysyi myös sopivan pehmeänä, vaikka jäätelö oli pakkasessa yön yli. Mitään sekoitteluja jäätelö ei myöskään kaivannut perinteisen jäätelöreseptin tapaan. 



Tuhtiahan tällaisesta _kermajäätelöstä_ tulee, joten vähän pienimpikin määrä riittää taltuttamaan makean nälän. Etenkin tällainen pipareilla maustettu jätski oli todella stydiä kamaa, joten annosta kannattaa keventää kirpeillä marjoilla, esimerkiksi piparkakkujen kanssa hyvin yhteensopivilla puolukoilla tai karpaloilla. 


Uusi vohvelirauta!* Tuhosin entisen banaanivohveleilla...

Rapeat vohvelit

(n. 10 kpl)

  • 100g voita
  • 2,5 dl vissyvettä
  • 2 dl maitoa
  • 3,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
Sulata rasva ja jätä jäähtymään. Sekoita vissuvesi, maito, vehnäjauhot ja leivinjauhe sileäksi taikinaksi ja lisää jäähtynyt voisula. 

Kuumenna vohvelirauta ja voitele se ensimmäistä paistokertaa varten ja sen jälkeen vain tarvittaessa. Paista vohvelit kauniin kullankeltaisiksi ja tarjoile heti piparijäätelön ja puolukoiden tai karpaloiden kanssa.

Piparkakkujäätelö
  • 5 dl kuohukermaa
  • 1 tlk kondensoitua maitoa
  • 150 g piparkakkuja
Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon kondensoitu maito. Murustele piparit ja sekoita seoksen joukkoon. Pipareista saa jäädä isompiakin paloja, ne pehmenevät jäätelön seassa. Peitä kulho kannella tai kelmulla ja pakasta yön yli tai vähintään neljä tuntia.




* Vohvelirauta saatu lahjana keittiötarvikkeiden verkkokaupasta Kitchentime.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Virtuaaliviinikerho: Valpolicella Ripasso

Joulukuun virtuaaliviinikerhossa maistellaan Italian Valpolicellan alueen viinejä. Jos haluat mukaan, niin kipaise hakemassa Alkosta alla olevat pullot (tai osa niistä), avaa Facebookista Puistolan bistron sivut ja ilmoittaudu siellä tapahtumaan Virtuaaliviinikerho, Valpolicella Ripasso. Vajaan kolmen viikon päästä, perjantaina 30.12.2016 klo 19:00, maistelemme virtuaalisesti yhdessä viinejä ja vertaillaan kokemuksia. 

Lämpimästi tervetuloa!


Valpolicellan viinialue sijaitsee Pohjois-Italiassa Veneton alueella, joka on yksi Italian tuotteliaimpia viininviljelyalueita Sisilian ja Apulian kanssa. Veneto tuottaa Italiassa toiseksi eniten Denominazione di Origine Controllata (DOC) -kategorian laatuviinejä heti Chiantin jälkeen. Tuotetun viinin laatu jakaa kuitenkin alueen kahtia: lännessä tuotetaan Italian suosituimpiin viineihin lukeutuvia soavea, valpolicellaa ja bardoliona sekä Amaronea, kun taas idässä tuotetaan pääosin tuntemattomia bulkkiviinejä. Itäisen Veneton alueelta tuleva tunnettu viini on kuohuviini prosecco.

Valpolicellan alueen viljellyimmät punaiset rypälelajikkeet ovat Corvina, Rondinella ja Molinara, jota on laatumääritysten mukaan käytettävä viinin valmistuksessa. Valpolicellasta löytyy punaviinejä laidasta laitaan: suurin osa perusvalpolicelloista ovat kevyitä, nuorena nautittavia pöytäviinejä, joissa on usein mm. hapankirsikan aromeja. Näitä valmistetaan yleensä Valpolicellan laaksoissa, kun taas korkeammalla Classico-vyöhykkeellä tuotetaan tuhtimpia ja mielenkiintoisempia viinejä. 

Valpolicellat ovat yleensä alkoholiprosentiltaan maltillisia, noin 11%. Valpolicella Superioreksi saa kutsua viiniä, jota on kypsytetty vähintään vuosi tammitynnyrissä, ja jonka alkoholiprosentti on vähintään 12%.

Valpolicellan alueen kuningasviini on Amarone, joka on erittäin täyteläinen ja runsasalkoholinen (15-16%) punaviini. DOCG Amarone della Valpolicellan salaisuus piilee kuivatuissa rypäleissä. Alueen toinen kuuluisa viini - jälkiruokaviini DOCG Recioto della Valpolicellan valmistuksessa keksittiin aikanaan kuivattaa rypäleet talven yli niiden säilyvyyden parantamiseksi. Rypäleet kuivattiin korjuun jälkeen puuritilöiden päällä, ja alkuvuodesta niistä valmistettiin viini, jonka suuri sokeripitoisuus esti sen käymisen loppuun. Lopputuloksena saatiin makea Recioto della valpolicella. Amarone syntyi myöhemmin 1950-luvulla. Käymässä ollut Recioto oli päässyt vahingossa käymään loppuun, ja tuloksena olikin täyteläinen ja runsasalkoholinen, mutta kuiva viini - Amarone. Amarone on yleensä mausteinen, ja siitä voi löytää viikunaa, kirsikkaa, rusinaa ja muita kuivattuja hedelmiä, sekä joskus karvautta, johon sana 'amarone' viittaa. 

1970-1980 syntyi alueen kolmas ylpeys, DOC Ripasso. Ripassotekniikassa loppuun asti käynyt valpolicella käytetetään uudelleen recioton tai amaronen puristettujen rypäleenkuorien päällä yhdessä sokeri- ja hiivajäänteiden kanssa. Ripassoissa on Amaronea enemmän vaihtelevuutta, sillä sen pohjalla käytetyn valpolicellan laatu saattaa vaihdella. Osa Ripassoista muistuttaa enemmän valpolicellaa ja osa taas Amaronea. Tämäkin riippuu viinintekijän valinnoista viinin valmistuksessa.  

Amaroneihin valitaan tyypillisesti vain parhaat rypäleet. Sen valmistus on myös työlästä ja riskialtista, minkä vuoksi amaronet ovat Valpolicellan viineistä selvästi arvokkaimpia. Koska Ripassot ovat Amaroneja edullisempia ja niissä on enemmän vaihtelua, maistelemme kolmena perusviininä eri hintakategorian Ripassoja. Bonusviininä taas vertailemme Ripassoihin yhtä Amaronea.

Alkossa riittää valinnanvaraa Valpolicellan ystäville! Valpolicella - hakusanalla löytyy yhteensä 64 viiniä. Ripassoja löytyy 20 ja Amaroneja jopa 38. Käytän yleensä esikarsinnassa Viini-lehden arvioita, mutta harmillisesti ne eivät sisällä tilausvalikoiman viinejä, joita iso osa valikoiman Ripassoista ja Amaroneista on. Aikani nettiarvioita selailtuani päätin valita viinit osittain fiilispohjalta - ja sen perusteella mitä viinejä en ole vielä maistanut.

Tässä he ovat:


Viini-lehti antaa tälle viinille neljä tähteä ja kertoo viinin olevan sielukas ja edullinen ostos. Viini suositellaan nautittavaksi aromikkaiden riistaruokien kera. Antti Vahtera suosittelee juuri tälle viinille karitsaa ja haudutettuja juureksia.


Tämä viini on yksi omista supersuosikeistani, joten en voinut millään jättää sitä maistelun ulkopuolelle, vaikka yritinkin valita itselleni uusia viinejä. Viini-lehti on kanssani samoilla linjoilla: Viini-lehti on antanut tälle viinille viisi tähteä, ja kuvannut myöskin tätä viiniä sielukkaaksi. Viini on heidän mielestään edullinen ostos ja se on valmis juotavaksi nyt, mutta kehittyy säilytettäessä. Viini-lehti suosittelee tämän viinin kanssa nautittavaksi suurriistaa paistina sekä padassa kypsytettynä. Myös kypsät kovat juustot käyvät viinin kanssa. Antti Vahtera suosittelee viinin kanssa poronvasan paahtopaistia.



Kolmas viini on tilausvalikoiman puolelta, eikä siihen siten löydy Viini-lehden arviota. Alko kuvaa viiniä täyteläiseksi, keskitanniiniseksi, marjaiseksi, mausteiseksi ja mokkaiseksi.


Tämän viinin osalta löytyi Viini-lehden arvio vain vuosikerran 2010 viinille. Se vuosikerta on saanut Viini-lehdeltä neljä tähteä. Viini-lehden mukaan viini on luonteikas, mutta kallis. Viini-lehti suosittelee viinille kumppaniksi riistaa mediumkypsänä. Myös kovat, suolaiset juustot käyvät viinin kanssa. Tämän viinin osalta Antti Vahteran täsmäruokasuositus on helppo: kovat, pitkään kypsytetyt juustot, kuten gouda, manchego ja parmesan. My kind of dinner!!















sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Länsi-Uudenmaan piilotetut helmet

Kävimme toissa kesänä yhden yön reissulla Hangossa, ja tulimme takaisin Helsinkiin Fiskarssin kautta. Matkalla pysähdyimme erilaisissa lähiruokaa myyvissä putiikeissa ja maatilapuodeissa. Jo tuolloin hämmästelin, kuinka tästä ihan läheltä Helsinkiä löytyy niin mainioita päivä- ja miniretkikohteita joilla on paljon tarjottavaa etenkin hyvän ruoan ystäville. Maalaismaisematkaan eivät kauneudessaan juuri Italian tai Ranskan maaseudulle häviä. Kauniita kumpuilevia peltoja, hyvin hoidettuja huviloita ja maatiloja pihapiireineen. Ja tietysti meri. Aah. 

Kun Länsi-Uudenmaan matkailu LUMO sitten lähetti meille kutsun tulla tutustumaan alueen ravintoloihin ja panimoihin, en kauaa aikaillut ennen kuin ilmoitin ilolla ottavani kutsun vastaan. Kauniina, erittäin talvisena marraskuun lauantaina me ja neljä muuta bloggaajaa lähdimme sitten Tuula Kleimanin opastamana päiväretkelle Länsi-Uudellemaalle.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Siuntiossa SE-Action, joka on Susanne "Susse" Ekströmin johtama todellinen matkailun monitoimitalo. Yrityksen päätuote on liikuntapainotteiset ohjelmat, etenkin melonta, jota voi käydä harrastamassa myös yksityishenkilöt. Lisäksi tarjolla on muita ohjelmia kokous- ja virkistyspäiviin ja kiertoajeluja. Edellisenä iltana Susse oli ollut pitämässä murhamysteeri-iltaa Sjundbyn linnassa ja meidän vierailun jälkeen hän oli menossa lapsisynttäreille intiaaniteemapäivää.


Susse tarjosi meille aamiaiseksi lähikanalan munista valmistettua munakasta ja karjaalaisen Hembakarin taivaallista leipää.

Me menimme Ekströmeille kylään kuitenkin muista syistä: maistamaan Sussen miehen tekemää jäätelöä. SE-Actionin melojat olivat kaipailleet melontareitin varrelle kahvilaa. Sellaisen he sitten saivat kun Susse miehensä kanssa perustivat kahvilan melontareitin varrelle Sjundbyn linnan vanhaan viljamakasiiniin. Ekströmit halusivat tarjota kahvilassa jotain erityistä ja niin he rupesivat valmistamaan itse jäätelöä. Jäätelö maistui niin melojille kuin muillekin niin hyvin, että nykyään pariskunta tekee jäätelöä myös jälleenmyyntiin. Länsi-Uudeltamaalta sitä löytää monestakin paikasta, mutta Helsingissäkin sitä myy mm. Anton & Anton.

Jäätelön maut tulevat pihapiiristä - mustaherukkaa, punaherukkaa, mansikkaa, omenaa, karviaista. Ja sitä makua riittää, sillä jäätelöön on käytetty marjat sellaisenaan ja niitä on runsaasti. Pääsimme maistamaan punaherukka- ja mustaherukkajäätelöä, joista oma suosikkini oli mustaherukka. Marjan voimakas ja hapokas maku yhdistettynä lempeään kermaisuuteen sai suorastaan huokailemaan onnesta. Tämän jäätelön vuoksi kannattaa ehdottomasti tehdä retki kesällä Sjundbyn linnan läheltä löytyvään kahvilaan. Itse aion myös yrittää metsästää jostain omena-kanelijäätelöä, jota valmistetaan joulusesonkijäätelönä.


Aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa lounaalle, joka meille tarjottiin Calliolassa. Calliola sijaitsee Raaseporin Snappertunassa ja se tarjoaa kokous-, virkistys ja juhlapalveluja, kuten esimerkiksi häitä. Tila oli aikoinaan kuuluisan oopperalaulaja Timo Mustakallion omistama, ja hän loi sinne lomakylän 70-luvulla. Silloin paikka oli alueen kuumin menomesta, ja sieltä löytyi muun muassa Suomen pisin baaritiski. Nykyisten omistajien, Maiju ja Kari Kasasen, rakkaus paikkaan näkyy kauniisti ja persoonallisesti remontoiduissa tiloissa.  


Calliola tarjoaa meren rannalla, kauniin luonnon keskellä monipuolisten tilojen lisäksi poikkeuksellisen hyvää ruokaa. Keittiöstä vastasi lähiseudulta kotoisin oleva kokkikaksikko, joista toinen oli ehtinyt työskennellä myös ranskalaisessa tähtikeittiössä. Ruokafilosofia noudatteli Länsi-Uusimaalle tyypillistä lähiruoka-ajattelua ja metsän keskellä sijaitsevassa Calliossa se korostui vielä enemmän kuin muualla. Lautasella saattoi väliin olla myös kokkien tai omistajaperheen itsensä marjastamia, sienestämiä, kalastamia tai jopa metsästämiä luonnon antimia.


Kokit tervehtivät meitä paahdetulla keltajuurella, jota dipattiin hunajavinegretteen. Alkupalana nautittiin kuhaa, joka tarjottiin huikean mustatorvisienikastikkeen ja lehtikaalisipsin kera. Pääruoaksi saimme herkullisen ja visuaalisesti hätkähdyttävän annoksen paistettua sorsaa ja punajuurta. Jälkiruokana oli mustaherukkasorbettia, joka sai seurakseen ihanan metsäistä douglaskuusikeittoa ja puolukkasokerilla kuorrutetun vaahtokarkin. Lounaan viimeisteli pannukahvi ja porkkanakakkunen. 










Laadukas ja intohimolla valmistettu ruoka huolella mietittyine viineineen ja erittäin sydämellinen ja hersyvä isäntäpariskunta saivat minut kesken lounaan lähes herkistymään. Aika harvoin sitä tulee niin positiivisesti yllätetyksi kuin mitä tämä keskellä lumoavaa talvimaisemaa sijaitseva Calliola teki minulle. Calliola avaa ravintolansa perjantai-illoiksi vuoden vaihteen jälkeen myös yksityisasiakkaille, ja maaliskuussa he aloittavat bed and breakfast -toiminnan. He taitavat saada minusta yhden ensimmäisistä asiakkaistaan.





Lounaan jälkeen matka jatkui Fiskarsiin Rekolan panimolle, jossa Jari Leinonen kertoi meille panimonsa historiasta. Vaikka Rekola on jo vakiinnuttanut paikkansa suomalaisella pienpanimokartalla ja oluetkin jo varsin tuttuja, tuli itselleni yllätykseksi mm. se, että omien makumieltymyksiensä ja kilpailutilanteen vuoksi Leinonen on julistanut panimonsa IPA-vapaaksi. En ole koskaan ollut maustettujen oluiden suuri ystävä, mutta mielestäni Rekolan panimo on onnistunut löytämään vuosien varrella hyvän tasapainon mausteiden käytössä. Tykkäsin kovasti esimerkiksi kuusenkerkällä maustetusta Metsän henki -oluesta. 

Rekolan panimolta saimme läksiäislahjaksi olutetikkaa, joka on valmistettu panimon Munkintie-luostarioluesta. Etikka on valmistettu Fiskarsinjoen rannalta löydetyllä etikkahappobakteerikannalla ja se voitti Ruoka-artesaanien Suomen mestaruuskilpailussa lokakuussa 2016 kategorian "Innovatiiviset Artesaaniruokatuotteet". Testasimme etikkaa pöytämausteena isänpäivädinnerin paahdettujen juuresten päällä, ja hyvin toimi!  


Leinonen on osakkaana myös panimon vieressä sijaitsevassa Fiskarsin juustolassa, jonka tarjontaa pääsimme maistelemaan oluiden kanssa. Juustojen teosta vastaa ranskalainen juustomestari Thierry Jung, ja juustot olivatkin niin järisyttävän hyviä, että ne saattoivat hieman viedä huomioni Rekolan oluilta. Erityisesti yksi juusto sulatti sydämeni niin täysin, että päätin lähteä Fiskarsiin uudelle retkelle vielä joulun alla katsomaan josko sitä saisi ostettua joulupöytään. En kerro mikä, koska kuitenkin viette sen nenäni alta. :P Juustoja ja olutetikkaa voi ostaa mm. Rekolan panimon puodista.







Fiskarsissa kävimme piipahtamassa myös Ägräs tislaamon TAP-roomissa. Viihtyisässä baarissa olisi mukava istua iltaa ja maistella rauhassa tislaamon, panimon ja Fiskarsin uuden siiderimön tuotteita. Tännekin näköjään täytyy tulla yön yli reissulle!




Fiskarsista jatkoimme matkaa Mustioon, jossa vierailimme ensin panimossa. Pikkuruinen ja sympaattinen Svartå bryggeri vakuutti maukkailla oluillaan. Maistoimme ensin Amber alea, joka lukeutuu omiin suosikkioluttyyppeihini. Meripihkan värinen olut oli yllättävän vahvasti humaloitu. Tuomo ihastui vielä enemmän Pale Aleen, jossa oli vahvan humaloinnin lisäksi tasapainoinen runko. Panimon portteri taas sopisi mainiosti esimerkiksi joulupöytään.  






Suusta Suuhun -blogin Alisan vaatteet sointuivat portteriin kauniisti. :) 


Panimolta lähtiessämme ilta alkoi jo hämärtyä ja saimme ihastella Mustion linnaa sinisen hetken valossa. Ilta huipentui Mustion linnan tunnelmallisessa ravintolassa, Linnankrouvissa. Ravintola on mainittu mm. pohjoismaisia huippuravintoloita listaavassa White guidessa, eikä syyttä. Nauttimamme kuha tummalla tillikastikkeella ja fenkolilisäkkeellä oli herkullinen. 







Mustiokin tarjoaa oivan mahdollisuuden pienelle rauhalliselle talvimatkalle, jos kaupungin joulukiireet alkavat ahdistaa. Päivällä voi tutustua linnaan ja nauttia luonnon rauhasta ulkoillen. Aperitiivina voi tutustua panimoon ja suunnata sitten pitkälle rauhalliselle illalliselle tunnelmalliseen Linnankrouviin. Sieltä voi sitten kömpiä tyytyväisenä nukkumaan hotellille. Tai suunnata jatkoille salakapakkaan, jollaista Mustion panimon väki oli suunnittelemassa avata. :P


Päivä oli todella kiva ja antoisa ja sai ainakin minut suunnittelemaan uusia lähiruokaretkiä lähiympäristöön jo lähitulevaisuudessa! Saimme mukaamme myös Länsi-Uudenmaan lähiruokaoppaan, jota en kuitenkaan valitettavasti löytänyt netistä. Jos ruokamatkailu Länsi-Uudellemaalle kiinnostaa, niin matkareittiä voi suunnitella esimerkiksi tämän nettisivun avulla. 

Suuret kiitokset Länsi-Uudenmaan Matkailu oy Lumolle kutsusta ja Tuula Kleimanille monipuolisesta ja osaavasta opastuksesta! Kiitos myös blogikollegoille Arde arvioiTuopillinenHerneetkin rokkaa ja Suusta suuhun -blogeista mukavasta seurasta!  

Matkan ja herkut tarjosi Länsi-Uudenmaan Lumo oy.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...