torstai 31. maaliskuuta 2016

Banaani-suklaapirtelö

Lapsen synttärijuhlat - mikä ihana tekosyy testata pirtelöreseptejä! Onneksi talvilomaileva kummipoika tuli kaveriksi tuhoamaan tuotokset.


Banaani-suklaapirtelö
kolmelle

  • 1 levy maitosuklaata
  • 2dl kermaa
  • 5dl vaniljajäätelöä
  • 1dl maitoa
  • 2 dl suklaakastiketta
  • 1 banaani
Kuori ja paloittele banaani ja laita se rasiassa pakasteeseen kohmettumaan. Raasta suklaasta kuorimaveitsellä lastuja n. 1/5 suklaalevyn verran. Sulata loppu suklaa vesihauteessa ja notkista tilkalla kermaa niin että suklaa on valuvaa.

Valuta suklaata pirtelölasien sisäpinnalle ja nosta ne hetkeksi jääkaappiin. Vatkaa loppu kerma ja laita sekin odottamaan jääkaappiin.

Valmista pirtelö sekoittamalla tehosekottimessa jäätelö, maito, suklaakastike ja banaanipalat sileäksi. kaada laseihin ja pursota päälle kermavaahdolla. Koristele pirtelöt suklaalastuilla.




sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Virtuaaliviinikerho, Rioja - Mitä tästä opimme?


Järjestin perjantaina virtuaaliviinikerhon, jossa maistelimme neljä Riojan viiniä. Viiniraadissa oli itseni lisäksi 15 muuta kotisohvamaistelijaa. Ajattelin koota vielä yhteen omia ajatuksiani ja muiden havaintoja viineistä. 

Tavoitteena oli maistella kolme perinteistä riojalaista viiniä: yksi crianza, yksi reserva ja yksi gran reserva, sekä bonusviininä yksi modernia Riojaa edustava viini. Luultavasti valitsemani perinteisetkin viinit olivat enemmän tai vähemmän moderneja, koska yksikään viineistä ei ollut mitenkään supertamminen.
  

Yleisesti ottaen kaikki viinit maistuivat siltä miltä pitikin. Päämarja tempranillo hallitsi makupalettia kolmessa ensimmäisessä viinissä ja niissä oli havaittavissa punaisten ja tummien marjojen aromeja, kuten karhunvatukkaa. Bonusviinin päärypäle oli Garnacha ja se erottuikin muista viineistä selvästi. Bonusviinissä maistui selvästi punaisemmat marjat - mansikka ja vadelma.

Kaikki perusmaistelun viinit olivat myös tempranillolle tyypilliseen tapaan voimakkaita ja suuta supistavia ja kuivattavia. Onko se nyt sitten hapokkuutta vai tanniinisuutta, joku asiasta oikeasti osaava voi kertoa. :D Odotin itse, että enemmän ikää kerryttäneet viinit olisivat tässä suhteessa jo vähän lempeämpiä, mutta ei. 

Pitemmän tynnyrikypsennyksen vaikutus oli yllättävä. Reserva ja gran reserva -viineissä oli crianzaan verrattuna selvästi enemmän aromeja, mutta oma amatöörinenäni ei pystynyt niistä erottamaan kuin vaniljan ja puun aromit. Aika moni muu löysi kuitenkin yksittäisiäkin tuoksuja, kuten vahvan havun LAN gran reservassa. Nämä viinit myös olivat moniulotteisempia siinä mielessä, että ne muuttuivat lämmetessään ja ilmaa saadessaan koko ajan.

Itse olisin silti odottanut tynnyrikypsennyksen vaikutuksen olevan suurempi. Mielikuvani Riojan viineistä oli hyvin paljon tammen hallitsema, eikä nämä viinit vastanneet sitä mielikuvaani. Tämä lienee tosin vain hyvä asia ja osoittaa juuri sen, että perinteikkäämmätkin Riojan viinit ovat pyyhkineet tunkkaiset kellariefektit harteiltaan.


Ensimmäinen maisteluviini oli Marques de Caceresin Crianza. Viini vastasi hyvin pitkälle sitä kuvausta, mitä maahantuoja oli viinistä luvannutkin. Tuoksussa erottui selvästi punaisia marjoja ja maku oli marjaisa, mutta myös voimakas ja mausteinen, jopa pippurinen. Viiniä pidettiin yleisesti ottaen ihan kelpo perusviininä, jossa ei ole mitään vikaa mutta mikä ei kummemmin jää kyllä mieleenkään. 

Itselleni tuli yllätyksenä kuitenkin se, kuinka runsas ja voimakas viini oli. Olin odottanut crianzan olevan paljon ns. mehumaisempi, joten siinä mielessä viini oli positiivinen yllätys. Ehkä mielenkiintoisin havainto tuli siitä, että tämä viini sopi kaikista viineistä parhaiten yhteen Manchegon kanssa nautittuna. Viini teki hyvää juustolle ja juusto viinille.

 

Toinen maisteluviini oli Muga reserva, jota on kypsennetty yhteensä 30kk tynnyrissä, mikä on 6kk reservan minimivaatimusta enemmän. Tämän kyllä huomasi, sillä tämä viini ei aromikkuudeltaan juurikaan hävinnyt 36kk tynnyrissä kypsytetylle gran reservalle. Toisaalta viini oli selvästi "raaempi", minkä ymmärtänee koska viini on vielä suht. nuori ainakin tuohon gran reservaan verrattuna.

Viinin tuoksu oli crianzaan verrattuna selvästi vähemmän marjainen ja enemmän "parfyyminen", josta itse erotin vain vaniljan. Sen sijaan maahantuojan lupaamaa kookosta ja savuista tammea en kyennyt erottamaan. Viinin maku mukaili hyvin kuvausta ja maussa pystyi erottamaan vaniljan saattelemat punaiset marjat.

Ruokapuolella tämä viini sopi parhaiten grillatun entrecoten kanssa. Myös ilmakuivattu kinkku toimi tämän viinin kanssa. Raatilaiset suosittelivat sitä rosmariinilla maustetun karitsan aisapariksi. Sen sijaan Manchegon kanssa tämä viini ei käynyt ollenkaan, vaan korosti kummallisesti juuston suolaisuutta.


Kolmantena viininä maisteltiin LAN gran reserva. Myös tämä viini oli tuoksultaan hyvin parfyyminen. Useat maistelijat erottivat siinä vahvan havun ja vaniljan tuoksun, mutta minun nenääni tuoksui nahka, joskin bongasin sen vasta seuraavana päivänä maistellessani viinit läpi uudelleen. Tällä viinillä oli myös selvästi pitempi jälkimaku verrattuna muihin viineihin.


Bonusviini erosi muista viineistä rypälekoostumukseltaan. Tässä viinissä päärypäleenä oli Garnacha ja tempranilloa vasta toiseksi eniten. Tämän huomasi hyvin. Viinissä maistuivat selvästi punaisemmat marjat, kuten mansikka ja vadelma. Viini oli myös muita viinejä selvästi makeampi. 

Viinin tuoksu oli alkuun hyvin alkoholinen, jopa liköörinen ja epäilinkin pitkään että viini saattaisi olla pilalla. Toisena päivänä viini kuitenkin maistui ihan tasapainoiselta. Tämän viinin ehdottomasti paras makupari oli chorizoleipä, joka ei käynyt ollenkaan muiden viinien kanssa.


Ruokapuolella viinien yhteensopivuus osui aika hyvin nappiin odotusten kanssa. Marjaisemmat, lyhyemmän tynnyrikypsennyksen viinit sopivat paremmin tapasten kylkeen, joissa oli paljo suolaisia ja mausteisia makuja. Aromikkaammat reserva ja gran reserva sen sijaan sopivat yksinkertaisen liharuoan kanssa. Se mikä yllätti oli joidenkin viinien täydellinen yhteensopimattomuus joidenkin ruokien kanssa. Että voi löytää espanjalaisen viinin joka ei sovi nautittavaksi Manchegon kanssa. :D





Raatilaisista suurin osa taisi tykätä eniten bonusviinistä, mutta myös LAN gran reservaa kehuttiin erinomaiseksi viiniksi. Muga Reservaa jokunen taisi sanoa laimeimmaksi ja kaikki pitivät crianzaa hyvänä perusviininä. Suurimpana (negatiivisena) yllätyksenä raatilaisille taisi tulla viinien suht. kevyt runko. Itse osasin tätä jo odottaakin taustatyön perusteella, mutta muuten kyllä olisin itsekin odottanut Riojan viinien olevan supermuhkeita ja täyteläisiä. Itseäni yllätti eniten viinien kipakka hapokkuus, odotin että aika olisi pehmentänyt etenkin reservasta ja gran reservasta terävimmän kärjen. 

Virtuaaliviinikerho oli kyllä jälleen mukava ja opettavainen kokemus! Oli hauskaa kun sai jakaa kokemukset muiden maistelijoiden kanssa - monet havainnot teinkin vasta kun joku muu oli sen sanonut ensin ääneen. Toisaalta oli myös hauska maistella viinit toiseen kertaan läpi yksin seuraavana päivänä ja makustella niitä oikein huolella ajan kanssa. 

Koen nyt myös ymmärtäväni Riojan viinejä paljon paremmin kuin ennen, ja etenkin osaavani valita paremmin viinin kun kokkaan espanjalaista sapuskaa. Yhden raatilaisen loppukaneetin, että 'Rioja ei ole maisteluviini vaan toimintaviini', allekirjoittivatkin vissiin lähes kaikki.

Tässä vielä pisteeni kullekin viinille:

Marques de Caceres Crianza 2012, *** hinta-laatusuhde -1
Muga reserva 2011, **** hinta-laatusuhde 1
LAN gran reserva 2007, **** hinta-laatusuhde 1
La Montesa 2012, *** hinta-laatusuhde -1


Seuraava virtuaaliviinikerho pidetään 29.4.2016 klo 19:00. 
Aiheena on silloin italialaiset Primitivo-rypäleestä tehdyt viinit.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Club sandwich


Vanha kunnon club sandwich ei juuri esittelyjä kaipaa... Olipa namia!


Club sandwich
paahtoleipää
majoneesia
tomaattia
jäävuorisalaattia
pekonia
broilerin ohutleikkeitä
suolaa, mustapippuria, valkosipulijauhetta

Paista peksut rapeiksi uunissa, n. parikymmentä minuuttia 200 asteessa. Paista sillä aikaa broilerin fileet kypsiksi pannulla, mausta suolalla, pippurilla ja valkosipulijauheella ja siivuta. Siivuta pari tomaattia ja riivi jäävuorisalaatista muutama lehti. 

Paahda kolme paahtoleipää ja levitä jokaiselle niistä majoneesia. Kokoa leipä niin, että molempiin väleihin tulee tomaattia ja jäävuorisalaattia, toiseen väliin kanaa ja toiseen pekonia. Jos kaapista löytyy avokado niin heitä sitäkin johonkin väliin. On meinaa järkkyhyvää pekonin ja tomaatin kanssa.

Leikkaa leipä diagonaalisesti kahdeksi kolmioksi ja ei kun ääntä kohti.


sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Pääsiäismenu

Meillä otettiin palmusunnuntain kunniaksi varaslähtö pääsiäiseen ja nautittiin pitkän kaavan pääsiäismenu appivanhempien ja siskojen kanssa. 


Menu näytti seuraavalta: 

Vuohenjuusto-mansikka-crostinit
Ylikypsää karitsaa, punaviinikastiketta ja valkosipuli-timjamirisottoa 
paahdettujen leivänmurujen ja mantelin kera
Pashaa ja hedelmiä


Vuohenjuusto-mansikka-crostinit
(kuudelle)

  • 2/3 kpl maalaisleipä 
  • oliiviöljyä
  • 1 pkt Pirkan parhaat vuohenjuusto 
  • 1 rasia mansikoita
  • kourallinen basilikan lehtiä
  • balsamicosiirappi
    • 1 dl balsamiviinietikkaa
    • 2 dl sokeria   
Keitä balsamicosiirappi. Mittaa balsamiviinietikka ja sokeri kattilaan ja keitä n. 10-15min tai kunnes koostumus muistuttaa siirappia. Siirrä sivuun odottamaan.

Leikkaa maalaisleivästä kuusi n. sentin paksuista viipaletta ja sivele niille oliiviöljyä. Grillaa uunissa grillivastuksen alla muutama minuutti kunnes leivät ovat saaneet hieman väriä. Leikkaa vuohenjuusto ohuiksi siivuiksi ja asettele leipien päälle. Grillaa leipiä vielä pari minuuttia niin että vuohenjuusto pehmenee hieman.

Siivuta mansikat ja asettele siivut leipien päälle. Jätä mansikoiden pyöreäreunaiset siivut koristeeksi pashaan. Asettele basilikanlehdet päällekäin ja rullaa tiukaksi sikariksi. Leikkaa sen jälkeen "basilikasikari" ohuiksi suikaleiksi ja ripottele suikaleet leipien päälle.

Tarjoa leivät balsamicosiirapin kanssa. 




Ylikypsää karitsaa ja punaviinikastike
kuudelle
  • 1-2 kpl karitsan luuton paisti (n. 1.5kg/kpl) (Meillä oli kaksi paistia, mutta yksikin olisi ehkä riittänyt) 
  • suolaa
  • marinadi
    • 1 dl punaviiniä
    • 1 rkl balsamiviinietikkaa
    • 1 rkl hunajaa
    • 3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
    • muutama oksa tuoretta timjamia
    • mustapippuria
  • haudutusliemi
    • 1 porkkana
    • 1 palsternakka
    • 1 pieni lanttu
    • 1 sipuli
    • 2 dl punaviintä
    • 2 rkl balsamiviinietikkaa
    • n. 5dl kanalientä
    • mustapippuria
  • punaviinikastike
    • 1-2 dl lihan haudutuslientä
    • 3-4,5 dl punaviintä
    • 2-3 rkl siirappia
    • 2 rkl balsamiviinietikkaa
    • mustapippuria
    • iso nokare voita
    • vehnäjauhoja suurustamiseen
Anna paistin ensin sulaa n. vuorokausi jääkaapissa. Seuraavana päivänä, kun se on jo hieman sulanut, putsaa siitä pois näkyvät rasvat ja kalvot. Hiero paistiin kauttaaltaan suolaa ja laita se takaisin jääkaappiin sulamaan muutamaksi tunniksi. 

Valmista marinadi sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Laita paisti ja marinadi pakastepussiin ja sulje pussin suu. Kääntele pussia niin että paisti on kauttaaltaan marinadissa. Nosta jääkaappiin ja anna maustua seuraavaan päivään.

Nosta paisti huoneenlämpöön. Kuori ja pilko juurekset isoiksi paloiksi. Kuumenna uuni 225 asteeseen ja laita sekä juurekset että paisti pellille. Nosta pelti uuniin ja paahda juureksia ja paistia kuumassa uunissa n. 30-40 min. Tämä antaa sekä lihalle että kastikkeelle ihanaa paahteista makua. Huom! Paahda samaan aikaan risottoon tulevat valkosipulit.

Laske uunin lämpötila 175 asteeseen. Nosta juurekset ja paisti uunipataan. Lisää loput haudutusliemen ainekset niin, että n. 2/3 paistista on nesteen peitossa. Peitä pata kannella tai foliolla ja anna hautua uunissa vähintään neljä tuntia. Jos sinulla on enemmän aikaa, niin voit pitää paistia uunissa pidempäänkin. Laske kuitenkin tällöin uunin lämpötilaa enemmän. Lihasta tulee parempaa mitä kauemmin ja matalemmassa lämpötilassa se kypsyy. Voit esimerkiksi pitää lihaa uunissa koko yön 100-120 asteen lämpötilassa. Tavoitteena on, että lihan sisälämpötila on yli 90 astetta kun liha on valmis.

Loppuvaiheessa kypsennystä, ota talteen haudutuslientä pari desiä. Siivilöi se kattilaan ja lisää punaviini ja mausteet. Kiehuta kastikepohjaa niin paljon että n. puolet nesteestä on haihtunut. Mausta siirapilla, balsamiviinietikalla, suolalla ja mustapippurilla. Kastikkeen tekoon on vaikea antaa tarkkoja ohjeita, joten käytä makuaistiasi. Jos kastike maistuu happamalta, lisää siirappia. Jos siinä maistuu liikaa punaviini tai haudutusliemi, lisää mausteita, jne. Lisää lopuksi voi, joka kirkastaa kastikkeen. 

Voit myös suurustaa kastikkeesta hieman paksumman vehnäjauhon avulla. Sekoita lusikallinen vehnäjauhoja kylmään veteen ja lisää suurusta kastikkeeseen yksi lusikallinen kerrallaan, kunnes se on halutun paksuista. Jos kastikkeeseen tulee vehnäjauhopaakkuja, ne voi siivilöidä pois.

Kun liha on kypsää, nosta se pois liemestä ja riivi rikki kahdella haarukalla. Poista mahdolliset kalvot ja rasvat. Lusikoi lihan päälle hieman keitinlientä ja tarkista kaipaako liha suolaa.




Valkosipuli-timjamirisottoa paahdettujen leivänmurujen ja mantelin kera
  • 1 litra kanalientä
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 3 salottisipulia tai 2 keskikokoista sipulia kuorittuna ja hienonnettuna
  • 2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja hienonnettuna
  • 2 valkosipulia kokonaisina ja kuorimattomina
  • 1 kunnon kourallinen timjamia (riivi lehdet varsista)
  • 400 g risottoriisiä
  • 3 dl kuivaa omenasiideriä
  •  suolaa ja mustapippuria
  • 100 g voita
  • 100 g vastaraastettua parmesaania
  • 1,5 dl mantelirouhetta
  • 2 dl maalaisleivästä revittyjä leivänmuruja
Pane kokonaiset valkosipulit uuniin 225 asteeseen ja paahda ne kypsiksi ja sisältä pehmeiksi n. 30-40min. Anna sipulien jäähtyä ja purista sitten niistä ulos pehmeä sisus.

Kuumenna paistinpannussa tilkka oliiviöljyä. Paista leivänmurut rapeiksi ja lisää sitten mantelirouhe. Paahda kunnes mantelit ovat saaneet hiukan väriä. Ripottele päälle hiukan suolaa ja jätä seos odottelemaan.

Valmista risotto. Kuumenna liemi. Kuumenna toisessa kattilassa oliiviöljy, lisää joukkoon silputut sipulit. Anna niiden pehmetä öljyssä nelisen minuttia ja lisää sitten riisi. Sekoita pari minuuttia kunnes riisit ovat hiukan kuultavia. Lisää tässä vaiheessa joukkoon paahdetut valkosipulit ja timjami, sekä siideri.

Kun siideri on imeytynyt riisiin, lisää kauhallinen kuumaa kanalientä. Vähennä lämpöä, jotta riisit eivät kypsy ulkopinnaltaan liian nopeasti. Lisää lientä uusi kauhallinen kun edellinen on imeytynyt. Sekoita koko ajan hyvin. Jatka liemen lisäämistä kauhallinen kerrallaan n. 15min, kunnes riisi on melkein kypsää - hieman vielä hampaille vastusta antavaa. Ota risotto liedeltä ja lisää voi ja parmesaani. Sekoita varovasti. Pane kansi päälle ja anna muhia pari minuuttia. 

Viimeistele risotto lautasella ripottelemalla manteli-leivänmuruseosta sen päälle ja ympärille.



Pashaa ja hedelmiä
  • 2 dl sokeria
  • 2 keltuaista
  • 200 g voita
  • 500 g maitorahkaa
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 dl mantelirouhetta
  • 1 dl hasselpähkinärouhetta
  • 1 sitruunan mehu
  • 2 appelsiinin mehu
  • 2 dl kuohukermaa
  • tarjoiluun: ananasta, hunajamelonia, viinirypäleitä, mansikoita

Vatkaa puolet sokerista ja keltuaiset vaahdoksi. Vatkaa loput sokerista ja voi vaahdoksi. Sekoita vaahdot ja rahka tasaiseksi massaksi. Lisää vaniljasokeri, manteli- ja pähkinärouhe ja mehut ja lopuksi kevyesti vaahdotettu kerma.

Kaada massa kostutetulla sideharsolla vuorattuun muottiin, kuten pastalävikköön. Pane paino päälle ja valuta pashaa vuorokausi jääkaapissa. Kumoa pasha tarjoiluvadille, poista harso ja tarjoile esim. tuoreiden hedelmien ja marjojen kanssa.



Maukasta pääsiäistä!

perjantai 18. maaliskuuta 2016

ViiniExpo 2016 - messutärpit

ViiniExpon Viininystävän päivät ovat avoinna yleisölle tänään perjantaina klo 15-20 ja huomenna lauantaina klo 11-18. Itse pääsin bloggaajana sinne jo eilen maistelemaan tarjontaa. Tässä omat messusuositukseni:

1. Vanhan maailman uusi sukupolvi

Kiinnostavin havainto messuilla itselleni oli se, kuinka uudistuneita vanhan maailman viinimaat nykyään ovat, ainakin messutarjonnan perusteella. Tarjolla oli toinen toistaan hauskempia ja kiinnostavampia, hyvin värikkäin ja taiteellisin etiketein varustettuja viinejä ja nuoria viinintekijöitä. Tuntui melkein kuin käsityöläisolutbuumi alkaisi ulottua viinisektorille.

Kävin monet kiinnostavat keskustelut siitä, kuinka tehdä persoonallisia, laadukkaita ja moderneja viinejä unohtamatta kuitenkaan kunnioittaa juuriaan. Tai kuinka tehdä oman (ja muiden maun mukaisia viinejä) ilman että päätyy tekemään tusinatuotantoa. Kiinnostava yksityiskohta oli myös se, että messuilla oli mukana esim. yksi 200 000 pulloa vuodessa tuottava viinitalo, joka haluaa viedä viiniään ympäri maailman. Miksi ihmeessä, kun sen määrän viiniä saisi kaiketi myytyä kotimaassakin? Uusi viinisukupolvi onkin selvästi edeltäjäänsä nälkäisempi kasvamaan - tai ainakin matkustelemaan.










2. Viinikellari


Viinikellari on uusi, juuri avattu laatuviinien verkkokauppa, jonka taustalla ovat viiniasiantuntija Antti Rinta-Huumo ja muu Viini-lehden väki. Verkkokaupan tavoitteena on laajentaa viinien valikoimaa Suomessa ja he panostavatkin huolella valittuihin, hyviin viineihin. Tämä ei tarkoita kuinkaan aina kalliita viinejä, vaan valikoimasta löytyy runsaasti myös n. kympin kieppeillä olevia viinejä. Verkkokaupasta voi ostaa myös tasting-settejä, jossa kuuden pullon laatikkoon on valittu viinit jonkun tietyn teeman mukaan.  

Viinikellarin viinejä voi maistella ViiniExpon viinibaarissa, ja lukuisten maahantuojien tiskeillä. Tein teille palveluksen, ja etsin tarjonnasta parhaat vappuviinit. Olkaapa hyvät: 

Vapun tärkein juoma on tietysti shamppanja, ja heillä onkin avajaistarjouksena niin herkullinen kupliva, ettei sitä kannata ohittaa. Valkoviineistä suosittelen lämpimästi ihanan raikasta ja hedelmäistä Gisselbrechtiä Punaviinien puolella tehtävä oli haastavampi. Ajattelisin, että vappupiknikille sopisi hyvin joku ihanan herkullinen ja marjaisa, kevyt punaviini ja sellainen löytyikin lopulta: Flying Solo. Toisaalta, jos aijot avata grillikauden vappuna, niin sitten kannattaa valita punaviineistä ehdottomasti Tabali. Sitä kun maistoi niin saattoi jo suorastaan tuntea grillatun entrecoten suussaan.


3. Olutuutuudet


Nimestään huolimatta ViiniExpossa saa myös olutta. Tarjonta oli pääasiassa suomalaista, mutta joukossa oli myös yksi italialainen käsityöläispanimo. Itse tykkäsin eniten heidän amber alesta, Bryggerin uudesta skottilaisesta alesta ja Humaloven maahantuomasta, syntisen suklaisesta ja vaniljaisesta stoutista. 




4. Suomalaiset marjaviinit


Messuilta löytyi myös suomalaisia viinejä! Sympaattisen amerikkalaispariskunnan FinnViini valmistaa oikein kelpoa mustikkaviiniä ja herkullisia jälkiruokaviinejä mustikasta, lakasta, vadelmista ja jopa punajuuresta. Punajuuriviini oli kyllä ehdottomasti messujen eksoottisinta antia, sitä kannattaa kokeilla.



5. Vuoden viinit 


Messuilla pääsee maistelemaan myös juuri julkistettuja vuoden Viini -kilpailun voittajia. Itselläni oli suunnitelmissa maistella niitä tänään, mutta suunnitelmiin tuli muutos enkä pääsekään tänään enää messuille. Menkääpä te maistelemaan niitä minun puolestani ja kertokaa mitkä ovat ostamisen väärti!

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Kreikkalainen perunasalaatti

Tein pitkästä aikaa perunasalaattia, mutta sinappisen kermaviilikastikkeen sijaan tein salaattiin Välimeren tyyliin oliiviöljypohjaisen kastikkeen. Siitä tulikin ihan älyttömän hyvää! Noinkohan on enää kermaviiliin paluuta?

Kreikkalaiseksi kutsuin salaattia siksi, että heitin joukkoon rasiallisen fetakuutioita. Kaprikset olisivat toimineet salaatissa varmasti hyvin, jos sellaisia olisi sattunut kaapissa olemaan. 


Kreikkalainen perunasalaatti
neljälle

  • 12-15 keskikokoista perunaa
  • 1 pkt fetaa
  • 3 kevätsipulinvartta
  • (kourallinen kapriksia)
  • kastike
    • iso loraus oliiviöljyä
    • 1 sitruunan mehu
    • 2-3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
    • 1 tl hunajaa
    • ripaus suolaa ja pippuria
Keitä, jäähdytä, kuori perunat ja pilko ne neljään osaan. Tee kastike sekoittamalla kaikki ainekset ja lisää perunoiden joukkoon. Pilko sekaan kevätsipulia ja viimeistele salaatti murentamalla päälle fetajuustoa. 

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Haaste on heitetty!

Viestiboksistamme löytyi eilen Mallaspulla-blogin lähettämä haaste, kaunis kiitos muistamisesta! Kyseessä on Liebster Award, jonka ideana on nostaa esiin uudehkoja blogeja, joilla ei ole vielä suuria määriä lukijoita.
Olen itse niin ujo piimä, etten ole oikein koskaan onnistunut luomaan uusia tuttavuuksia bloggaajaväestä. Siinä vaiheessa kun itse aloitin ruokabloggaamisen, pääkaupunkiseudun ruokabloggaajat tuntuivat jo tuntevan niin hyvin toisensa, että avoimia tapaamisia ei enää järjestetty ja erinäisissä kutsutilaisuuksissakin tuntui että toisensa tuntevat bloggaajat juttelivat vaan lähinnä keskenään.
Kaipa sitä olisi piireihin päässyt jos olisi yrittänyt vähän enemmän nähdä vaivaa, mutta sen sijaan päädyin kanavoimaan ylitsepursuavan ruokaintoiluni erilaisten ruokatapahtumien ja -kisojen muodossa omiin ystäviini. Onneksi myös he rakastavat syödä.
Edellinen avautuminen liittyy siihen, että olen ihan innolla seurannut Mallaspulla-blogin alkutaivalta. Blogin herra Mallas kun sattuu olemaan kollegani siviiliammattini puolelta. Vielä enemmän innostuin kuin luin heidän blogistaan hänen haaveistaan panimoravintolasta. Samaa haaveillaan nääs täälläkin! Ehkäpä me voisimme pitää Mallaspulla-blogin väen kanssa joskus jonkun olut-aiheisen bloggaajatapaamisen, niin pääsisin minäkin joskus elämässäni sellaiseen. :D
No niin, ja sitten päästään itse haasteeseen, joka toimii näin:
1.  Kiitä sinua nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 mielestäsi Liebster Awardin ansaitsemaa blogia.
4. Keksi 11 uutta kysymystä haastamillesi bloggaajille.
1) Mikä on elämän tarkoitus? No johan oli aloitus! Kirjoitin tähän vaikka mitä, mutta kaikki vaihtoehdot kuulostivat joko ankean latteilta tai Miss Universum -kisan haastattelukierroksen vastauksilta. Mutta joo, kaipa tässä elämähommassa pätee se sama periaate kun mökin lähtösiivouksessa - eli yritä jättää mökki joka kerta hiukan siistimmäksi kuin se oli tullessasi. Jos sitä aina noudattaisi niin eipä tällä ihmiskunnalla olisi mitään hätää. Ihan aina se ei kuitenkaan valitettavasti onnistu.
Oma elämän punainen lankani on siten se, että toivon että tekoni ja ihmissuhteeni jättävät kokonaisuutena jälkeensä ainakin hieman enemmän hyvää kuin pahaa. Ja toivon olevani sellainen ihminen, että kun aika jättää niin kukaan ei huokaise helpotuksesta. :D
2) Lempiruokiesi top 3?
Oijoi, on niin paljon eri tavoin hyviä ruokia! Italialialaiset ruoat on kyllä kärkipäässä, jos nyt yksi mainitaan niin pasta carbonara. Grillatut ruoat on myös suurta herkkua, heitetään esimerkkinä vaikka entrecote ja patatas bravas. Meksikolaiset ruoat ovat myös sydäntä lähellä ja maissitacot nyhtöpossulla ja erilaisilla salsoilla on ihan huippuja.

3) Mitä maustetta ilman et voisi elää ja mitä taas et ruokiisi suostu humpsauttamaan? Valkosipuli ja chili. Niitä laitan kyllä lähes jokaiseen ruokaan. Inhokkimausteita ei ole ainakaan tällä hetkellä. Selleristä en pidä tuoreena/keitettynä tai ylipäätään paloina, mutta sitäkin tulee mausteeksi laitettua jauhelihakastikkeisiin. Korianteri oli pitkään ihan nounou, mutta niin sitä vaan siitäkin lopulta onnistui pitämään ja nyt se on salsoissa jo ihan ehdoton. Isoja määriä en sitä sellaisenaan kuitenkaan edelleenkään kaipaa esim. salaattiin.
4) Asteikolla 4-10, kuinka nirso olit lapsena? 10. Olin ihan mahdoton. Kotona en syönyt mitään, mutta naapurissa maistelin kyllä kaikenlaista ja kotona sitten ilmoitin, että äiti voisi kyllä joskus ostaa savumakrillia yms. :D Olin varsin nirso vielä yliopistoiässä, ja innostuin ruoasta vasta yliopistokaverien kanssa perustetun Tiramisut-ruokakerhon myötä. Innostus fine diningiin starttasi kun vuonna 2010 eksyimme hienoon ravintolaan Tallinnassa miehen kanssa. Siitä se ruoanlaiton opettelu lähtikin ja samalla blogin pitäminen. 
5) Ikimuistoisin ravintolakäyntisi? Niitä on kaksi. Toinen on ensimmäinen käyntini Michelin-tähtiravintolassa, joka oli Luomo. Voi sitä aistien ilotulitusta ja wau-elämysten määrää. Valitettavasti tätä ensikokemusta on vaikea uusia ja mikään tähtiravintola ei ole tuon kerran jälkeen tuntunut niin hienolta. Toinen ikimuistoinen keikka oli Köpiksen Plutossa. Ravintolan rento ja kiva miljöö, mutkaton ja hauska tarjoilija, 12 ruokalajin törkyhyvä maistelusetti, jumalainen viini ja maltillinen lasku saivat minut kyyneliin onnesta. Juuri tuollaisia kokemuksia lähdimme Köpiksestä hakemaan.
6) Suosittele kolmea ravintolaa. Saa olla Suomesta tai ulkomailta! No se Pluto Köpiksessä! Helsingissä huippu on esim. A21 Dining, joka yhdistää ruoan ja drinkit mahtavalla tavalla. Kolmas on meksikolainen Patrona Helsingissä. Kuuluu ehdottomiin suosikkeihini kotikaupungissa. 
7) Ulkomaanmatka vai mökkiloma? No kas siinäpä hyvä kysymys. Olemme juuri pohtimassa, että pitäisikö rakentaa mökki vai ei. Sillä samalla rahalla kun matkustelisi aika monesti ja aika pitkälle... Toisaalta olemme juuri viettämässä talvilomaa mökillä, ja ei siitä mihinkään pääse että kyllä täällä sielu lepää. Mökillä ollaan lomalla, ulkomailla matkustaessa ei koskaan ehdi levätä.
8) Mämmi vai pasha? Vai ei kumpikaan? Pasha ehdottomasti! Vaikka tänä pääsiäisenä ajattelin kyllä tehdä ensimmäisen kerran itse mämmiä. Jos vaikka anopille lahjaksi.. 
9) Mikä on paras vinkkisi arkikokkaukseen? Penne + sitruunapesto + lämminsavulohi + parmesaani. Supernopea, helppo ja terveellinenkin vielä!
10) Kenen huippukokin haluaisit tulevan kotiisi valmistamaan sinulle illallisen? Mä en oo oikein sellaista fanittajatyyppiä. Musiikissakaan koskaan en tiedä kenen biisi on ja tutkimuksistakaan en muista muuta kuin lopputuleman, en koskaan tutkijoita. Ainoa ketä fanitan on Maija Vilkkumaa, joten vastataan Maija Vilkkumaan mies (jonka nimeä en muista), koska hän on ymmärtääkseni aika hyvä kokkaamaan. Maija voisi tulla mukaan myös. :D
11) Millainen olisi viimeinen ateriasi? No kyllähän sen täytyisi olla joku järjettömän hyvä italialainen pitsa. 
So där! Mallaspullan tavoin itsellenikin tuottaa vaikeuksia keksiä 11 uutta blogia haastettavaksi, mutta jokusen keksin silti kuitenkin.
Ensimmäiseksi haastan huikean kakkutaiturin Kakkutaiteilija-blogista. Blogin takaa löytyy oululainen serkkuni, joka ystävällisesti suunnitteli, teki ja lähetti koristeet tyttäremme ristiäiskakkuun. Toiseksi haastan bloggaajakollegan Tytin Foodelicious-blogista. Meitä yhdistää ruokaintoilun lisäksi myös se, että saimme molemmat lapsen vuonna 2015. Bongasinkin Tytin ja hänen bloginsa mammapalstalta. Kolmas haaste lähtee ruokabloggaajakollegalleni Petralle Patalintu-blogiin. Hänen bloginsa ei ole lainkaan uusi ja tuntematon, mutta minä löysin sen vasta vähän aikaa sitten, kun Petra vinkkasi että asutaan melko lähekkäin. Petra kirjoittaa ruokablogin lisäksi kauniita sisustus- ja käsityökuvia sisältävää Puistolassa-blogia.
Ja sitten ne kysymykset:
1) Suosikkiruokasesonkisi?
2) Top 3 suosikkiruokasi?
3) Entäpä ruokajuomapuoli? Mikä maistuu?
4) Missä oijot kokatessa? Missä et?
5) Ruokapaheesi?
6) Milloin innostuit kokkaamisesta/leipomisesta?
7) Lapsuutesi ruokaan liittyvä kohokohta?
8) Ikimuistoisin ravintolakäyntisi?
9) Suosittele kolmea ravintolaa Suomesta tai ulkomailta.
10) Suosittele ruokamatkakohdetta!
11) Suosittele menu pääsiäisen juhla-aterialle!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Grillatut aasialaiset possuvartaat ja raikas kaalisalaatti

Oi miten mahtavat säät osuivatkaan kohdalle meidän talvilomalla! Sydän!!! Lisää sydämiä! On tehty puuhommia, hengailtu jäällä kantohangella, korkattu terassikausi, nautittu auringosta, nautittu lumesta.. ja tietenkin syöty.



Talvella voi grilliinkin laittaa jotain epäsuomalaista kun ei ole sitä pakko-saada-uusia-perunoita-ja-savulohta-fiilistä mikä kesällä aina sabotoi kaikki eksoottisemmat grilliviritykset etenkin alkukesästä.



Tästä possuloisesta tuli oikkein maukasta, joskin hiukan makeaa, minkä taittoi mukavasti syömisvaiheessa päälle ripsaistu limemehu. Limenraikas kaalisalaatti sopi mausteisen possun kylkeen kuin nenä päähän.


Grillatut aasialaiset possuvartaat

  • n. 200g possun sisä/ulkofilettä per ruokailija
  • marinaadi
    • reilu loraus rypsi/oliivi/seesamiöljyä, soijakastiketta ja kalakastiketta
    • töräisy chilikastiketta
    • 3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
    • 5 cm pätkä inkivääriä hienonnettuna
    • 1 tl sokeria/fariinisokeria
    • reilu ripsaus suolaa, mustapippuria
Putsaa possusta rasva ja leikkaa n. sentin paksuisiksi siivuiksi. Leikkaa siivut vielä kahtia niin että saat minipihvejä. Sekoita marinadin ainekset muovipussissa ja lisää possupalat pussiin. Laita pussi solmulle ja sekoita huolella. Anna possun maustua muutama tunti tai seuraavaan päivään.

Pujottele possupalat vartaisiin ja grillaa kypsäksi. Tarjoile kaalisalaatin kera.


Raikas kaalisalaatti 
neljälle
  • 1/2 pieni kaali tai 1/4 iso
  • kolme porkkanaa
  • 1 paprika
  • pari kourallista paahdettuja ja suolattuja cashew-pähkinöitä
  • kastike
    • reilu loraus oliiviöljyä
    • 1 limen mehu
    • ripaus suolaa, mustapippuria ja sokeria
Pilko kaali, porkkanat ja paprika mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi. Sekoita kastike ja lisää kasvisten joukkoon. Jätä maustumaan pariksi tunniksi, sekoita välillä. Lisää lopuksi joukkoon pähkinät.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...