tiistai 17. toukokuuta 2016

Ravintolapäivä: Meksikolaisravintola Taqueria las güeras perccadas

Hola! Meksikolaisravintolamme Taqueria las güeras perccadas avaa ovensa K-market Perkkaan pihalla Ravintolapäivänä 21.5.2016 klo 12-18. Lähetän teille pieneksi maistiaiseksi ravintolamme menun reseptit, jos innostutte kokkailemaan samoja ruokia kotona. Tulkaa lauantaina Perkkaalle testaamaan, että kannattaako!


Ps. Kuvat on napsittu aiemmista Puistolan bistron meksikolaisfiestoista, mutta ne antanevat tarpeeksi hyvän kuvan siitä mitä on luvassa.


Tacos de Cordero
(10 annosta)
  • 1kg karitsanpaistia (mikä tahansa muu haudutusliha sopii myös mainiosti)
  • mausteseos: paprikajauhe, chilijauhe/cayannepippuri, juustokumina, korianterijauhe, valkosipuli, timjami, rosmariini, suola, mustapippuri
  • 0,5 l tummaa olutta
  • 3 rkl tomaattipyree
  • 4 rkl valkoviinietikka
  • tarjoiluun: cheddar-juustoraastetta, hienonnettua punasipulia, korianterin lehtiä ja lime-mehua
  • tarjoiluun: maissitortilloja, ananassalsaa ja juustoista maissia
Laita uuni kuumenemaan 160-180 asteeseen. Kiehauta olut kattilassa ja sekoita joukkoon tomaattipyree ja viinietikka. Mausta liemi lisäämällä n. 1 tl kutakin maustetta (chiliä/cayannea vähän vähemmän). Jätä suola pois mikäli käytät valmiiksi marinoitua/suolattua lihaa.  Nosta liha uunivuokaan ja kaada liemi päälle. Katso että liemi peittää lihasta ainakin ¾ osaa. Lisää tarvittaessa nestettä, esim. lihalientä, olutta tai vettä.

Laita kansi tai folio uunivuoan päälle ja nosta uuniin. Anna hautua ylikypsäksi noin neljä tuntia, tai kunnes liha hajoaa jo melkein pelkällä katseella. Voit kääntää lihan puolessa välissä kypsennystä että myös toinen puoli lihasta saa imeä makuja liemestä.

Ota liha liemestä ja riivi se haarukalla pienemmiksi paloiksi. Voit maustaa sisempiä paloja mausteisella liemellä halutessasi. Tarjoile liha maissitortillojen päällä. Ripottele päälle pilkottua punasipulia, korianteria ja cheddar-raastetta. Purista päälle limemehua ja kruunaa annos valitsemallasi salsalla.



Maissitortillat
  • 12 dl meksikolaista masa harinaa (maissijauho) 
  • 11 dl kylmää vettä
  • 2 tl suolaa
Mittaa maissijauhot, suola ja vesi kulhoon ja sekoita pehmeäksi taikinaksi. Peitä kulho muovikelmulla ja anna taikinan seistä huoneenlämmössä noin tunti. Pyörittele taikinasta ison lihapullan kokoisia palloja. Pidä pallot kelmun alla, etteivät ne kuivu. 

Jos et omista tortillapuristinta, laita pallo kahden muovin  (esim. rikottu pakastinpussi) tai voipaperin väliin  ja paina pallo litteäksi esim. käyttämällä kattilaa, lautasta tai muuta tasapohjaista esinettä. Tee tortilloista niin ohuita kuin pystyt, mutta kuitenkin sellaisia että saat ne siirrettyä ehjänä muovin välistä pannulle.

Lämmitä paistinpannu kuumaksi, ota tortilla pois muoveista ja kiepsauta se pannulle. Paista noin minuutin ajan tai kunnes tortillan alapinta kupruilee ja alkaa ruskistua. Käännä tortilla lastan avulla ja paista vielä hetki. Pidä tortillat lämpimänä liinan alla sillä aikaa kun paistat samaan tapaan loput tortillat.

Huom! Masa harinaa (esim P.A.N. merkki) saa pääkaupunkiseudulla etnisistä ruokakaupoista. 


Ananassalsa
  • 1 ananas
  • (1 mango)
  • 1 kiivi
  • 2 kevätsipulia
  • 1 tuore punainen chili
  • 1 limen mehu
  • suolaa maun mukaan
Pilko hedelmät pieniksi kuutioiksi ja hienonna chili ja kevätsipuli. Sekoita kaikki ainekset ja mausta limen mehulla, suolalla ja pippurilla. Nosta jääkaappiin maustumaan pariksi tunniksi.


Juustoinen maissi
  • 50 g voita
  • 2 tlk tai 2 pss maissia
  • 1 sipuli
  • 1/5 prk säilykejalapenoja (tai maun mukaan)
  • 200g maustamatonta tuorejuustoa
  • 40g (1/4 pkt) parmesaanijuustoa
Sulata voi kattilassa ja hienonna sipuli. Kuullota sipulia voissa pari minuuttia niin että se pehmenee. Lisää loput ainekset ja sekoittele niin että juustot sulavat. Tarkista maku ja lisää jalapenoja jos haluat maissista tulisempaa (kannattaa aloittaa pienellä määrällä ja lisätä maun mukaan). Tarjoile juustoinen maissi lämpimänä lisukkeena tortilloille.

Kuvan versiossa paahtopaistin tilalla on käytetty ylikypsää possua.
Nachos con Carnitas
(10 annosta)
  • 1-1,5 kg naudan paahtopaistia tai sisäpaistia
  • ½ pss kuivattua meiramia
  • ½ pss kuivattua timjamia
  • 4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
  • suolaa ja pippuria
  • loraus rypsiöljyä
  • 1 pss nachoja
  • 3 hopeasipulia (tai muuta makeaa sipulia)
  • 1 prk säilykejalapenoja
  • 2 appelsiinia
  • tarjoiluun: ranskankermaa, guacamolea, tomaattisalsaa
  • tarjoiluun: limemehua ja tuoretta korianteria
Leikkaa liha pieniksi suikaleiksi ja mausta se valkosipulilla, meiramilla, timjamilla, suolalla ja mustapippurilla. Lorauta lihan joukkoon rypsiöljyä niin saat mausteet paremmin levittymään. Jätä maustumaan pariksi tunniksi jääkaappiin. 

Viipaloi sipulit ja sekoita ne jalopenojen ja appelsiineista puristetun mehun kanssa salsaksi. Kuumenna muurikkapannu tai iso paistinpannu (paistinpannussa lihat on ehkä parempi kypsentää erissä) ja paista lihasuikaleiden pinnat nopeasti kiinni. Ne saavat jäädä sisältä mediumiksikin. 

Lisää joukkoon sipuli-jalapenosalsa ja anna sipulin kypsyä hetki. Lisää lopuksi joukkoon nachot ja anna niiden lämmetä muurikassa. Älä hämmennä seosta liikaa etteivät kaikki nachot kostu lihan ja salsan nesteistä. Jos paistat lihan pannulla niin nachot voi lämmittää uunissakin. Pyöräytä ne kuitenkin lopuksi lihan seassa, jotta ne saavat hieman makua lihaseoksen nesteistä.

Tarjoile guacamolen, tomaattisalsan ja ranskankerman kera. Voit halutessasi raikastaa annosta puristamalla päälle hieman limemehua ja viimeistelemällä annos tuoreella korianterilla.


Guacamole
  • 4 kunnolla kypsää avokadoa
  • 1 pieni punasipuli
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 1 tuore chili
  • 1 ruukku tuoretta korianteria
  • 2 limen mehu
  • suolaa ja mustapippuria
Kuori ja hienonna avokado haarukalla. Hienonna punasipuli, valkosipulinkynnet ja chili. Silppua korianteri ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Mausta limen mehulla, suolalla ja pippurilla. Anna maustua jääkaapissa tunti tai pari ja tarkista maku.

Tomaattisalsa
  • 3 isoa tomaattia
  • ½ iso punasipuli
  • 1 kpl punainen chili
  • 1 kpl lime
  • ½ ruukku korianteria
  • suolaa, pippuria ja sokeria
Kuutioi tomaatti ja hienonna punasipuli, chili ja korianteri. Sekoita ainekset ja mausta limen mehulla, suolalla, pippurilla ja ripauksella sokeria. Nosta jääkaappiin maustumaan pariksi tunniksi ja tarkista maku.

Aqua fresca
(15 annosta)
  • 1l appelsiinimehua
  • 1l omenamehua
  • 1,5l kivennäisvettä tai Spriteä
  • 1 appelsiini
  • jäitä
Sekoita viileät mehut ja limu (käytä vissyä jos haluat juomasta raikkaampaa ja Spriteä jos haluat siitä makeampaa) ja viipaloi joukkoon hyvin pesty appelsiini. Lisää joukkoon jäitä ja nauti kuumana kesäpäivänä.


Chilisuklaakakku
(27 cm kakkuvuoka)
  • 200g voita
  • 400g tummaa suklaata
  • 8kpl keltuaisia
  • 8 kpl valkuaisia
  • 450g tomusokeria
  • 2 dl perunajauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 4 tl vaniljasokeria
  • 1/2 tl cayannepippuria
  • tarjoiluun: vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa, tuoreita mansikoita tai vadelmia
Sulata voi ja suklaa vesihauteessa, jäähdytä. Vaahdota keltuaiset ja tomusokeri. Sekoita keltuaisvaahtoon sulatettu suklaa ja kuivat aineet. Vaahdota valkuaiset, lisää vaniljasokeri. Nostele valkuaisvaahto muuhun seokseen ja mausta chilijauheella (esim. cayeannepippuri). Paista hyvin voidellussa vuoassa 175 asteessa n. 40-50 minuuttia.

Tarjoile halutessasi vaniljajäätelön tai kermavaahdon, sekä tuoreiden marjojen kera.

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Kirja-arvio: Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana

Tällaisena sateisena päivänä on mukavaa haaveilla reissuista vaikkapa... Italiaan. Enpä minä taida muista kohteista paljon haaveillakaan. Haaveilua voi vauhdittaa vaikkapa Marita Joutjärven ja Vittorio Gianninin tuoreella "Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana" -kirjalla*, jonka upeat ruokakuvat ja Vittorion suvun kiinnostavat historialliset tarinat tekevät kirjasta paljon enemmän kuin reseptikirjan.


Esimerkiksi pinaattiravioleiden ohjeen introna on tämä sympaattinen tarina 7-vuotiaan Vittorion ensimmäisen keittokirjan reseptien testaamisesta:

"Ensimmäisiä kirjoittamiani reseptejä oli "Gnudi con Spinachi", eli "Alastomat pinaatin kera", joka tarkoitti ricottasta, munasta ja jauhoista tehtyä seosta, tällä kertaa pinaatin rikastuttamana. Tahnamaista seosta käytettiin joko tortelliinien tai raviolien täytteenä tai sellaisenaan, ilman pastan kiertämään, eli "alastomina" keitettyinä. Tietenkin ohje piti myös testata itse.

Äiti tykkäsi gnudeistani ja kehui taitojani, mutta oli vähän huolissaan kaasulaskusta. Muistan vieläkin viiden litran kattilan, yli puolillaan kiehuvaa vettä. Pudotin yhden gnudi-kokkareen kerrallaan ja odotin tiukasti tarkkaillen, että se nousee pintaan valmiina. Sitten syntynyt ihanuus reikäkauhalla valuttaen lautaselle, ja taas seuraava veteen. Kun vihdoin koko satsi oli keitetty, koko annos oli tietysti jäähtynyt, mutta ah, niin herkullinen ja lisämausteena ylpeys suorituksestani."



Tarinoiden lisäksi kirjassa ilahduttaa se, että reseptit on koottu menujen muotoon. Italialaisessa ruoassa kun on kuitenkin enemmän kyse siitä että nautitaan illallisesta yhdessä pitkään ja hartaasti, kuin siitä että tehtäisiin vain kattilallinen jotain hyvää pastaa. Jälkimmäinenkin toimii toki arjen kiireessä, mutta on mukavaa että kirja houkuttelee lukijaa tsemppaamaan vähän vielä lisää.


Oma italialainen menumme sisälsi alkupalana pinaattiravioleja (s. 163) ja pääruokana grillattuja ulkofilepihvejä ja sipulisia vihreitä papuja (s. 61). Pavut olivat älyttömän hyviä, kuten olisi varmasti ollut varmasti myös firenzeläinen bistecca fiorentinakin, jonka kanssa kirjassa pavut ehdotettiin syötäväksi. Meillä t-luupihvi vaihtui käytännönsyistä black angus ulkofileeseen, joka odotti sopivasti pakkasessa tuhoamista.




Jaan teille maistiaisena papujen ohjeen, koska ne kannattaa painaa mieleen kesän grillisesonkeja ajatellen! Pinaattiraviolitkin olivat hyviä, mutta resepti olisi saanut sisältää ohjeen myös pastan tekoon, koska ainakaan kaupan tuorelasagnelevyt eivät tähän käyttöön soveltuneet ollenkaan. Raviolit kaipasivat ehdottomasti rinnalleen myös pestoa, jonka ohje olisi ollut hyvä lisä ravioleiden rinnalle. 


Fagiolini e cipolla
Sipuliset vihreät pavut

(6 annosta)

  • 400g vihreitä papuja (pakastettuja)
  • 1 punasipuli
  • 3 valkosipulinkynttä
marinadi
  • 1 dl oliiviöljyä
  • 1/2 dl vaaleaa balsamietikkaa
  • 1/2 dl valkoviiniä tai vettä
  • 2 rkl hunajaa
  • 2 rkl tuoretta oreganoa silputtuna
  • 1 rkl tuoretta basilikaa silputtuna
  • 1 rkl karkeaa maalaissinappia
  • 1 tl suolaa
  • 1/2 tl mustapippuria
Marinoi pavut vähintään 4 tuntia ennen tarjoilua tai mieluiten jo edellisenä päivänä. 

Kuori sipuli, halkaise ja leikkaa puolikuiksi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Mittaa kaikki kastikeaineet kannelliseen astiaan, jonne myös pavut mahtuvat. Ravista kastikeainekset sekaisin. Lisää mukaan jäiset pavut sekä sipulit ja kääntele purkkia, jotta kastike pääsee ainesten ympärille. Anna papujen sulaa ja maustua jääkaapissa. 

Käyttäessäsi tuoreita papuja, keitä niitä noin 5 minuuttia. Jäähdytä ne laskemalla päälle kylmää vettä, anna valua ja kaada marinadi päälle.




* Kirja on saatu kustantajalta ilmaiseksi arvostelukappaleena.

lauantai 14. toukokuuta 2016

Virtuaaliviinikerho: Pinot Noir

Lupailin jo aiemmin että punaviinit olisi nyt tältä erää juotu, ja että viinikerhossa siirryttäisiin maistelemaan valko- ja roseviinejä kesän ajaksi. Mutta eipä vielä hätäillä, vaan otetaan sittenkin vielä toukokuussa maisteluun yksi punaviinirypäle, nimittäin kesäpunkkusuosikkini Pinot Noir!

Olen aina pitänyt Pinot Noiria keveytensä puolesta nimenomaan kesäviininä, mutta nyt monessa paikassa tuli vastaan, että se olisi hyvä syyspunkku, koska käy niin hyvin pariksi riistaruokien kanssa. No mutta eipä hätää, jossain mainittiin myös että Pinot Noir on ehdoton kaveri parsarisotolle, joten kelvannee se siis kevätjuomaksikin!

Oma Pinot Noir intoiluni sai latteasti alkunsa Sideways -leffasta, kuten on arvatenkin käynyt puolelle maailman ihmisistä.. Pinot Noirin onkin sanottu olevan maailman romantisoiduin viinilajike ja viinisnobbailun kohde. Liekö tuokin samaisen leffan aikaansaama vaikutus. No, klisee tai ei, Pinot Noir on ihanaa, ja me maistelemme sitä syntymäpäivänäni, perjantaina 27.5.2016 klo 19:00.  

Tsekkaa alta valikoidut maisteluviinit ja klikkaa itsesi osallistujaksi Puistolan bistron Facebook-sivulla olevaan tapahtumaan: Virtuaaliviinikerho, Pinot Noir. Muutapa ei sitten tarvikaan tehdä, paitsi hankkia ne viinit ja olla kärppänä 27.5.2016 klo 19:00 sohvalla viinilasi kädessä tietokoneen ääressä.

Kuvan lähde: Wikipedia
Pinot Noir -rypäle

Pinot Noir on yksi maailman arvostetuimmista rypäleistä, mutta samalla myös erittäin haastava rypäle viljellä. André Domién Viini-kirjan mukaan se ”on viljeltäväksi kiittämätön, viininvalmistuksessa se on vaikea, kypsytysvaihe vaatii kovasti sormituntumaa, eivätkä pinot noirit ole ollenkaan helppoja ymmärtää.” Pinot Noir on Ranskan Burgundista kotoisin oleva rypäle, mutta nykyisin lajike on levinnyt lähes jokaiselle maailman viininviljelyalueelle.  

Saksassa Pinot Noiria kutsutaan Spätburgunderiksi (myöhäinen burgundilainen), Itävallassa ja Sveitsissä Blauburgunderiksi ja Italiassa sitä kutsutaan nimellä Pinot Nero. Burgundin lisäksi arvostetuimmat Pinot Noirit tulevat Yhdysvalloista ja Uudesta Seelannista. Pinot Noiria viljellään nykyään jopa Kanadassa ja Iso-Britanniassa, minkä tekee mahdolliseksi se että Pinot Noir vaatii nimenomaisesti viileän ilmaston viihtyäkseen.

Pinot Noiria rakastetaan (Sideways-leffan lisäksi) siitä syystä, että se ilmentää niin voimakkaasti kasvupaikkaansa ja viinintekomenetelmiä. Eri terroirien luomat tuoksu- ja makukirjot vaihtelevat suuresti ja tekevät Pinot Noir -viineistä mielenkiintoisia ja ainutlaatuisia. Viinimaan Viinikoulu kuvailee pinot noirin suosion salaisuutta seuraavasti:

”Pinot Noirin salaisuus kätkeytyy lajikkeen uskomattomaan kykyyn peilata kasvualueensa erityisolosuhteita, vuosikertaa ja viinintuottajan tyyliä. Pinot Noir on sanansaattaja, joka kertoo tarinan kotipaikastaan ja antaa vihjeitä kasvukauden säästä. Lämpiminä vuosina viinit ovat laveita ja täyteläisiä, kun taas viileiden vuosien pinot noirit saavat veden kielelle raikkaudellaan ja jäntevällä hedelmäisyydellään.”

Miltä hyvä Pinot Noir pitäisi maistua?

Yleisesti ottaen Pinot Noir viinit ovat väriltään vaaleampia ja helakampia kuin punaviinit keskimäärin. Viinit ovat usein nuorena kukkean hedelmäisiä, eloisia, melko hapokkaita, mutta tanniineiltaan kohtuullisia. Tyypillisiä aromeja ovat pienet punaiset marjat, kuten mansikka, vadelma, kirsikka ja vähäisempänä herukka. Varttuessaan hyvä Pinot Noir kehittää parfyymimäisen aromimaailman, jossa on syviä, maamaisia, metsäisiä ja nahkaisia vivahteita. 

Mutta kuten sanottu, Pinot Noirin arvostus syntyy nimenomaisesti sen vaihtelevuudesta terroirin ja viinintekotapojen mukaan. Kaikista arvostetuimmat ja samalla arvokkaimmat Pinot Noirit tulevat Burgundista, jossa valmistetaan hyvin yksilöllisiä viinejä, joissa on erittäin monipuolinen aromimaailma. Parhailla Burgundin Pinot Noireilla on myös erittäin hyvä ikääntymiskyky, ja ne saattavat yltää parhaimpaansa vasta ikäännyttyään 15 tai 20 vuotta. Burgundin Pinot Noirit tilat ovat usein pieniä ja niiden valmistamat viinimäärät pieniä, mikä edelleen nostaa viinin hintaa.  

Burgundin Pinot Noirien tyyli vaihtelee keveistä vahvarakenteisiin. Burgundin Pinot Noireissa on usein punaisten marjojen lisäksi metsän aluskasvillisuuden ja ”maatilan” aromeja, mikä tekee viineistä hyvin rustiikkisia. Burgundin Pinot Noirien ongelmana on kuitenkin viinien epätasalaatuisuus. Vaikka kasvuolosuhteiden ja viinintekijän vaikutuksen näkyminen on yleisesti ottaen viinille hyvä asia, voi lopputuloksena olla myös huonoja viinejä. Burgundin Pinot Noirien tapauksessa tämä voi tarkoittaa hyvin kalliita, laimealta marjamehulta maistuvia viinejä. 

Uuden maailman (etenkin Yhdysvaltojen Oregon, Uuden-Seelannin Marlborough ja Martinborough, sekä Chile ja Argentiina Etelä-Amerikassa) Pinot Noirien valmistuksessa hyödynnetään usein modernimpia viinintekotapoja ja tuoreimpia rypäleklooneja, ja viinit ovat yleensä Burgundin Pinot Noireja hedelmällisempiä, runsaampia, täyteläisempiä, tummempia ja makupaletiltaan suoraviivaisempia. Etenkin Kalifornian ja Uuden Seelannin Pinot Noireissa on usein Syrahia muistuttavia piirteitä. Uuden maailman Pinot Noirit ovat myös yleensä hinnaltaan huomattavasti Burgundin Pinot Noireja edullisempia.

Pinot Noir -viinejä kypsytetään yleensä ennen pullotusta tammitynnyreissä, mikä myös lisää oman osuutensa viinin makuun. Pinot Noirien tapauksessa pyritään kuitenkin olemaan varovainen, ettei tammen antama paahtoisuus ja muut aromit syrjäytä herkän viinin punaisten marjojen aromeja. Tämän vuoksi Pinot Noirien valmistuksessa ei juurikaan käytetä uutta tammea, vaan viini saa kypsyä vanhoissa tynnyreissä, jotka luovuttavat makua varovaisesti. 

Maisteluviinit

Joku joskus sanoi, että suomalaiset juovat vain Pinot Noiria ja Rieslingiä. No, Alkon Pinot Noir tarjonnasta päätellen tämä on hyvin mahdollista. Alkon perusvalikoimasta löytyy yhteensä 47 kpl 0,75l viinejä, jotka ovat valmistettu 100% Pinot Noirista. Tilausvalikoimasta samaisia viinejä löytyy 3 kappaletta. Eli tällä kertaa oli ainakin viinejä mistä valita!

Olin ajatellut, että haluan maisteluun yhden n. 15 € hintaisen ranskalaisen, uusi-seelantilaisen ja kalifornialaisen Pinot Noirin, ja bonusviiniksi yhden ökykalliin ranskalaisen Pinot Noirin. Ongelmaksi muoduistui se, että kaikki ”edullisemmat” ranskalaiset Pinot Noirit on arvioitu kaikissa nettilähteissä niin huonoiksi, ettei niitä millään viitsi ostaa. Saksalaisten Pinot Noirien on sanottu muistuttavan tyyliltään burgundilaisia Pinot Noireja, joten saksalainen Pinot Noir edustakoon vanhaa maailmaa perusmaistelussa! Tuleepahan samalla ensimmäistä kertaa maistettua saksalaista punaviiniä!

Yksi kiinnostava kandidaatti olisi ollut chileläinen Castillo de Molina Pinot Noir, joka valittiin Vuoden viiniksi vuonna 2014, ja joka voitti hopeasijan omassa kategoriassaan samaisessa kisassa vuonna 2015. Koska olin kuitenkin jo fiksautunut yllä olevaan ajatukseen viinivalikoimasta, en saanut tätä chileläistä edullista viiniä ängettyä millään mukaan. Pitäkää kuitenkin se mielessä, mikäli ihastutte Pinot Noireihin! 

Viinejä oli niin paljon, että suoritin niistä ennakkorankkauksen Viinilehden tekemillä arvioilla. Valitsin niiden perusteella kuhunkin kategoriaan kolme viiniä, ja tarkistin niiden arviot Viinikartta-sivustolta. Mikäli kaikki viinit olivat saaneet sielläkin hyvät arvostelut, valikoin viinin sen perusteella, mikä houkutti itseäni eniten. Eli tässäpä nämä:


Viini voitti hopeaa omassa sarjassaan (Euroopan punaviinit, hinta 11-17 euroa) Vuoden Viinit 2016 -kisassa ja Viinikartta antaa sille 91 pistettä. Viinin tuottaja Friedrich Becker on perheomisteinen viinitalo, jonka toimintaa pyörittää jo seitsemäs sukupolvi. Rypäleet kasvoivat Pfalzin viinialueen eteläosassa, Schweigenin kaupungin liepeillä. Viini kävi 3 viikkoa avonaisissa tammiastioissa, jonka jälkeen sitä on kypsytetty 6 kuukautta pullossa. Tuottajan mukaan viini säilyy oikein säilytettynä 4-8 vuotta vuosikerrasta. 

Viinilehden arvio: Kypsän marjainen tuoksu on punasävytteinen ja lähes hillomaisen makea. Siitä voi tunnistaa muun muassa kirsikan, vadelman ja metsämansikan aromeja. Kevyt maku seuraa aromeiltaan marjaisaa tuoksua. Viinissä on reilusti savuisuutta ja tammikypsytyksen tuomia muita aromeja. Hedelmähapot tuovat siihen eloisuutta ja keveyttä. Suutuntuma on lähes pirskahteleva ja kokonaisuus jättää veden kielelle nostattavan, metsämarjoja muistuttavan jälkivaikutelman.

Ruokasuositus: Hapokkaat pataruoat, kuten kukkoa viinissä. Antti Vahteran täsmäruokasuositus: Lihapastaragu.


Hahn Winery on Nicolaus ja Gaby Hahnin omistama perheyritys. Se sijaitsee Soledadissa Montereyn piirikunnassa. Hahn Winery on valmistanut viinejä 1980-luvulta lähtien ja toimii nyt toisen sukupolven voimin. Rypäleet kasvoivat meren läheisyydessä Montereyn viinialueella San Franciscon eteläpuolella. Viini kypsyi 10 kuukauden ajan, osa tammitynnyreissä, osa terästankeissa. Viinikartta antaa tälle viinille 88 pistettä.

Viinilehden arvio: Kypsän marjainen tuoksu. Siinä on hapankirsikkaa, lähes hillomaista karpaloa ja puolukkaa. Marjaiset sävyt saavat monipuolisuutta paahteisesta mausteisuudesta ja hennosta yrttisyydestä. Keskitäyteläisestä mausta erottaa tarkasti tuoksun lupaamat kirsikkaiset aromit. Siinä on lisäksi hentoa savua ja makeita mausteita, herukkaisuuttakin. Suutuntuma ryhdittyy pehmeän tanniinisuuden lisäksi eloisan hapokkuuden ansiosta. Kokonaisuus jättää hieman suuta supistavan, vadelmaankin vivahtavan, lämminhenkisen jälkivaikutelman.

Ruokasuositus: Selkeämakuiset tummat linnut tai reilut pastaruoat. Myös pitkään haudutetut lihapadat. Antti Vahteran täsmäresepti: Paahdettua ankanrintaa.


Jackson Estate on yksi Malboroughn ihailluimmista ja innovatiivisimmista viinitiloista, joka on tehnyt viiniä noin neljännesvuosisadan. Jackson Estate -tilan viinintekotiimillä on selkeä tavoite: tuottaa erinomaisia viinejä, jotka ovat uskollisia rypäleen tunnuspiirteille ja etenkin Marlboroughn terroirille. Viinikartta antaa tälle viinille 95 pistettä.

Viinilehden arvio: Tyylikäs tuoksu tulvii marjaisuutta, kuten vadelmia ja mansikoita. Lisäksi siinä on tuntuvaa metsäistä yrttisyyttä. Vivahteikkaasta tuoksusta voi erottaa myös paahteisia, jopa aavistuksen lakritsisiakin piirteitä. Maku on niin ikään tyylikäs, monivivahteinen ja seurailee aromeiltaan tuoksua. Siinä on myös sokeroitua karpaloa. Kypsän marjaiselle viinille antaa ryhdikkyyttä ja syvyyttä herkullisen intensiivinen hapokkuus, joka saattelee kokonaisuuden pitkään, moniulotteiseen jälkivaikutelmaan. Harmoninen ja hyvin tyylikäs kokonaisuus.

Ruokasuositus: Selkeämakuiset, juhlavammat annokset vaaleista lihoista sekä tummista linnuista. Antti Vahteran täsmäresepti: Sorsaa kermakastikkeessa.


Viinin tuottaja Olivier Leflaive hankki yrityksen omistukseensa vuonna 1984, mutta Leflaiven viinisuku tuotti ensimmäiset viininsä jo vuonna 1635. Viinitalolla on käytössään 17 hehtaaria viiniviljelmiä ja tämän viinin rypäleet kasvoivat neljän hehtaarin alalla Mitansin kylän viinitarhoilla, Itä-Ranskan Burgundissa. Viini kypsyi 13 kuukautta tammitynnyreissä ja tuottajan mukaan viini säilyy oikein säilytettynä yli 10 vuotta. Viini on parhaimmillaan n. 5 vuotta vuosikerrasta. Viinikartta antoi tälle viinille 94 pistettä. 

Viinilehden arvio: Tyylikäs, kypsän marjainen tuoksu. Siinä on kirsikkaa, kypsää vadelmaa ja villimansikkaa. Kevyehkö maku on sekin marjainen ja tuoksun aromien lisäksi viinistä voi aistia yrttisyyttä. Maku ryhdittyy varsin tiukan, nuorekkaan hapokkuuden johdosta. Kokonaisuus jättää napakan, hieman paahteisen - jopa kukkaisen - suuta supistavan jälkivaikutelman.

Ruokasuositus: Paistetut tummat linnut. Antti Vahteran täsmäresepti: Fasaania ja omenakastiketta

Mitäpä sitten syötäisiin?

Useassa paikassa kehutaan, että Pinot Noir on monimuotoisuudessaan erinomainen ruokaviini. Erityisen hyvin sen sanotaan sopivan linturuokien kumppaniksi, ja etenkin ranskalaisten Pinot Noirien metsän aluskasvillisuuden aromit tekevät siitä täydellisen seuralaisen riistalinnuille. Jos pakkasessa on riistalintuja vielä viime syksyn jälkiltä, niin nyt on hyvä tilaisuus tuhota ne ennen kesän grillisesonkien alkua. Mikäli pakkasestasi ei löydy sorsaa tai fasaania, niin kaupan pakastealtaasta löytyvä ankanrinta sopii tähän käyttöön varmasti yhtä hyvin!

Pinot noirit sopivat hyvin kumppaniksi myös rasvaiselle kalalle, vaalealle lihalle ja kevyille juustoille. Kokeile esimerkiksi grillattua possua, savustettua lohta tai brie-juustosalaattia. Yllä on linkitetty kaikkiin viineihin Antti Vahteran suunnittelemat täsmäreseptit. Mikäli niistä ei löydy mieluista, niin katso josko alla olevista linkeistä löytyisi mitään houkuttelevaa. 


Huom! Pinot Noir -viinit kannattaa tarjoilla noin 15 asteisina, eli hieman normaalia viileämpinä. Nosta siis viinipullot jääkaappiin parikymmentä minuuttia ennen tarjoilua.

Lähteet
André Dominé: Viini

tiistai 10. toukokuuta 2016

Helsingin helmet: meri

Vahva vaunulenkkireittisuositus kotona kökkiville äideille! Ja muillekin! Rautatieasema - Bulevardi - Tehtaankatu - Hernesaarenranta (lounas, mielellään hyvässä seurassa) - Kaivopuiston ranta - Mattolaituri (välidrinksut) - Tähtitorninmäen puisto - Unioninkatu - Pizzarium (2. lounas) - Rautatieasema.

Kyllä Helsinki sitten onkin kiva kaupunki kesäisin! Viime kesä meni pitkälti vauvan kanssa kotona... No eikä oikeasti mennyt, mutta hirveän tarkkaan sai suunnitella että mihin menee (missä voi imettää, missä voi vaihtaa vaipan, mihin voi paeta jos se vaan itkee jne.), ja enimmäkseen tuli hengattua kauppakeskuksissa. Mutta nythän mulla on jo itsekin reissuista ilahtuva taapero, jonka kanssa voi mennä minne vaan!

Olen päättänyt pyhittää hoitovapaani viimeiset hetket rakkaaseen pääkaupunkiini tutustumiseen ja aion myös käyttää viimeiset säästössä olevat roposet Helsingin kahviloihin ja ravintoloihin. Vaikka neiti 1v. ei vielä osaakaan syödä hienosti itse haarukalla ja veitsellä. Joten varokaa nipottajatädit -sedät, täältä tulee #nykyajansushiäiti!














 





sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Hyvää äitienpäivää!

Vähän reilu vuosi sitten minusta tuli äiti. Vielä viime vuonna äitienpäivän viettäminen tuntui vähän hassulta. Ymmärsin kyllä jo hyvin, että minulla on lapsi, mutta en ollut sisäistänyt sitä että minä olen äiti. Kulunut vuosi on opettanut jo paljon äitiydestä, mutta epäilemättä paljon on vielä opittavaa.


Ihmisen syntymän kokeminen läheltä muuttaa ihmistä. Se on jännä miten hyvin tavallisesta asiasta, jonka kokee maailmassa noin 490 000 ihmistä päivässä, tulee suoranainen ihme kun sen kokee itse. Minä olen todella tuon pienen ihmisen tehnyt itse. Kantanut kehossani yhdeksän kuukautta, pusertanut sen sieltä kiukulla ulos ja ruokkinut ja hoivannut niin että nyt, yhden vuoden kuluttua, hän on jo taitava ja iloinen pieni touhuaja, joka osaa itse tehdä jo vaikka mitä. Ihmistaimen kehitys ensimmäisenä elinvuotenaan on hämmästyttävää, ja on mahtavaa saada seurata sitä näin läheltä.

Joka päivä syventyvän äitiyden myötä kasvaa myös ymmärrys siitä millainen etuoikeus äitinä oleminen on. Olla jollekin niin tärkeä, että se välillä uuvuttaa ja välittää toisesta niin paljon että se tekee välillä kipeää. Kaikille sitä haluaville tätä mahdollisuutta ei suoda, ja niillekin joille suodaan, arki voi olla hyvin raskasta monenlaisten syiden vuoksi. Olen niin kiitollinen, että minulla on terve ja perustyytyväinen lapsi, hyvä mies ja mahtava tukiverkosto ympärilläni, koska mitään näistä ei voi pitää itsestäänselvyytenä.




Syntymän läheltä kokemisen lisäksi ihmistä muuttaa myös kuoleman kokeminen läheltä. Minulle omien vanhempien ja etenkin äitini yllättävä lähtö kuusi vuotta sitten opetti elämän arvaamattomuuden ja antoi muistutuksen sen ainutlaatuisuudesta. Elämämme on tässä ja nyt, tänään. Ei huomenna, ei ensi vuonna, ei viime viikolla. Se muistutti siitä miten tärkeää on pyrkiä olla olemaan onnellinen tänään, ei sitten kun on enemmän rahaa, vähemmän kiire tai kun on 10kg hoikempi. 

Juuri tänään olen ehkä onnellisempi kuin koskaan. Olin onnellinen jo ennen tyttäremme syntymää, mutta olen erittäin kiitollinen ja onnellinen että hänen ansiostaan saan olla äiti. Että saan joka päivä ilahtua jo pelkästään hänen olemassa olosta, saan yllättyä hänen uusista taidoistaan ja nauraa hänen hassutteluilleen. Omille muille intohimon kohteille on nykyään vähemmän aikaa, mutta sitä aikaa osaa nyt arvostaa enemmän kuin ennen, ja sen osaa käyttää tehokkaammin. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jolloin käyn nukkumaan rättiväsyneenä, koska päiväni on ollut niin täynnä elämää. 

Ennen kaikkea olen kiitollinen, että lapseni on antanut minulle tämän mahdollisuuden rakastaa ja tulla rakastetuksi näin syvästi. Koska siitähän tässä kaikessa loppujen lopulta on kysymys. 

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Äippä sai tänä aamuna juoda bellininsä rauhassa..

Mun pieni lintu, vain hetken pitää voin sua kuin omanain.
Näin suojan antaa ja joka paikkaan sua viedä mukanain.
Eikä kulu aikaakaan kun siipesi saat kantamaan.
Kun jo tiedät itse sen, mikä käy parhaiten.

Mun pieni lintu, vain hetken pitää voin sua kuin omanain.
Ja tässä seison sen kaiken ajan kun kaipaat apuain.
Vaan ei kulu kauaakaan kun maailma käy kutsumaan.
Jään ovelleni vaieten, lähtöäs katsellen

Mun pieni lintu, mun pienet sanat ei sua voi pelastaa.
Kiellän tai lupaan ja silti etees voi tulla mitä vaan.
Kun saisin toivonsiemenen alle sinun siipien,
vois silloin olla huoleton kun aikasi nousta on.

hienoon lentoon, hienoon lentoon
sua saattaa mä saan, kunnes nouset lentoon.
- Marko Haavisto

lauantai 7. toukokuuta 2016

Kesäinen grillimenu

Täällä on taas otettu ilo irti lämmöstä ja auringosta ja grillattu niin että meinaa napa ratketa. Tämmöstä oli tänään ohjelmassa:

Kesäinen grillimenu

Valkosipuli-parmesaani-nyhtöleipää grillissä

mansikka-pistaasi-brie salaatti 
ja lakritsi-balsamicosiirappia

grillattua entrecotea, grillattua varhaiskaalta 
ja grillattua parsaa ilmakuivattuun kinkkuun käärittynä

sitruuna-lakritsi semifreddo, pistaasia 
ja vadelmamelbaa

Alkupalan tavoitteena oli yrittää jatkaa vappubrunssin juustojen tuhoamista, ja aika hyvänkokoinen köntsä brietä me saatiinkin tähän salaattiin ujutettua. Brien lisäksi salaatissa oli kurkkua, tomaattia, hunajamelonia, mansikoita, kevätsipulia ja pistaasipähkinämurskaa. Salaatin kastikkeeksi sekoitin tilkan lakritsikastiketta balsamicoviinietikkaan. Oli aika jännä, ja sopi hyvin etenkin mansikan ja brien kanssa. 




Salaatin kanssa syötiin savustuspömpelissä (ilman savustuslastuja) valmistunut nyhtöleipä, joka on kyllä ihan ykköstapa tuhota vähän kuivahtanut vaalea leipä. Tein leipään ristikon (ei pohjaan saakka) ja ujutin väleihin valkosipulilla maustettua voita (3 kynttä, 50g voita) ja pari desiä parmesaaniraastetta. Sitten vaan foliossa uuniin (175 astetta, 20-30 min) ja eiku syömään. Voitteko kuvitella, me syötiin tuo koko leipä kahdestaan. Niin hyvää se oli.




Pääruokana syötiin grillattua entrecotea, valkokaalta ja parsaa. Sekä entrecote että lohkottu kaali öljyttiin ja maustettiin suolalla ja pippurilla, ja ei kun grilliin! Parsojen ympärille kiepsautettiin ennen grillausta siivut ilmakuivattua kinkkua, jotka kypsyvät grillissä ihanan rapsakoiksi, pitävät parsat mehevinä ja tuovat annokseen ihanasti suolaisuutta. 

Kastiketta meillä ei ollut, mutta eipä mehevä liha sellaista tarvikaan. Kokeilin kyllä tähänkin lakritsi-balsamicoviritystäni, mutta se oli tähän käyttöön hitusen liian makeaa.




Jälkiruokana syötiin lakritsi-semifreddoa, jonka laitoin tekeytymään pakastimeen jo aamusella. Käytin tähän semifreddoon taannoin Lakritsifestareilta ostamani lakukastikkeen lisäksi lakritsijauhetta. Pulvereita oli tarjolla monenlaisia, ja valitsin niistä vähinten makean - ja eniten puhtaalta lakritsilta maistuneen version. Pulverissa onkin ihan upeita kahvin ja tupakan aromeja lakritsin lisäksi. Jos törmäät lakritsipulveriin, niin osta ihmeessä, se on tosi kätsyä leivonnassa!

Sitruuna-lakritsi semifreddo

  • 2 dl kuohukermaa
  • 1 muna
  • 1 dl sokeria
  • 100 g tuorejuustoa
  • 2 rkl sitruunamehua
  • n. 2 tl lakritsijauhetta (tai maun mukaan)
  • lakritsikastiketta
  • tarjoiluun vadelmia

Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi. Notkista tuorejuusto sitruunamehulla ja sekoita sen joukkoon muna-sokerivaahto ja kermavaahto. Mausta seos lakritsijauheella.

Kaada seos pakastinrasiaan kerroksittain lakritsikastikkeen kanssa. Laita kastiketta yhteensä 2-3 väliin. Sulje kansi ja laita semifreddo pakastimeen jäätymään noin neljäksi tunniksi.

Tarjoile kiehautettujen pakastevadelmien tai tuoreiden vadelmien kera. Meidän annoksessa oli myös pistaasipähkinöitä, mutta ne tuntuivat hieman turhalta vadelma-laku-mahtimakuparin rinnalla.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...