lauantai 31. joulukuuta 2016

Osso bucco

Eilisen Valpolicella-maistelun ohessa syötiin italialaisittain. Pääruoaksi tein osso buccoa pastan kera ja jälkkärinä tuhottiin joulun ylijäämäpipareita piparkakkupannacotan muodossa. Osso bucco sai hautua matalassa lämmössä uunissa lähes vuorokauden verran ja pannacotatkin tein jääkaappiin jo edellisenä päivänä. Näin ollen illallisen valmisteluiksi riitti eilen pelkkä pastan keitto, mikä oli varsin mainiota työpäivän jälkeen. 


Varsin rustiikkinen lihapasta sopi Valpolicellan viinien kanssa kuin nenä päähän. Sanoisin että makuparina jopa parempi kuin kovat kypsytetyt juustot, joita niin ikään maistelimme viinien kanssa. Juustot toivat esiin ripassojen ja amaronen karvauden, kun taas haudutetun lihan kanssa maku oli makea ja paahteinen. 


Tein osso buccoa aika reipashenkisen annoksen, kun löysin Stockalta kokonaisen naudanpotkan, enkä viitsinyt alkaa siitä osaa säästämään. Potka painoi kokonaiset 2,4kg ja ystävällinen lihatiskimies leikkasi sen minulle viideksi kiekoksi. Meitä oli syömässä viisi aikuista ja kolme lasta, ja kastiketta jäi ainakin vielä meidän kolmihenkisen perheen huomiseksi lounasruoaksi asti. Tämä on siten iso annos. :)


Osso bucco
(n. 10 annosta)

  • 1 kokonainen naudanpotka kiekoiksi leikattuna
  • rypsiöljyä paistamiseen
  • 3 tl suolaa
  • 1,5 tl mustapippuria rouhittuna
  • 4 sipulia
  • 6 valkosipulinkynttä
  • 5 porkkanaa
  • 3 sellerinvartta
  • 6 laakerinlehteä
  • 1 puska oreganoa
  • 1 puska timjamia
  • 1 pll valkoviiniä
  • 4 prk Mutti tomaattimurskaa
  • 2 rkl hunajaa
  • tarjoiluun: pennepastaa ja parmesaanijuustoa
Leikkaa potkakiekoista kalvot poikki muutamasta kohdasta. Ruskista kiekot pannulla öljyssä ja nosta laakeaan uunivuokaan. Hiero kiekkojen päälle suolaa ja pippuria molemmin puolin. 

Kuutioi kasvikset ja kuullota niitä pannulla öljyssä 10 minuuttia. Lisää joukkoon yrtit ja laakerinlehdet ja kaada kasvikset lihojen päälle. Kaada päälle pullollinen valkoviiniä, tomaattimurska ja purista päälle pari ruokalusikallista hunajaa. Sekoita ja lisää tarvittaessa vettä niin että liha on kokonaan nesteessä.

Hauduta lihaa ilman kantta 100 asteisessa uunissa 10-20 tuntia, esimerkiksi yön oli. Mitä pidempään haudutat, sen parempaa lihasta tulee. Voit laittaa lopussa folion uunivuoan päälle jos neste alkaa käydä vähiin. Jos olet kiireinen, niin nelisen tuntia hieman kuumemmassa uunissa (120 astetta) riittänee myös.


torstai 22. joulukuuta 2016

Vohvelit ja piparkakkujäätelö

Meillä vietettiin eilen pienimuotoisia pikkujouluja, kun Pihlan kummit tulivat joulupuurolle. Jälkiruoaksi paistoin vohveleita ja jouluhenkistä piparkakkujäätelöä. Kokeilin ensimmäistä kertaa oikaista jäätelönteossa käyttämällä kermavaahtoa ja kondensoitua maitoa, ja helppoa se todentotta oli. Jäätelön koostumus pysyi myös sopivan pehmeänä, vaikka jäätelö oli pakkasessa yön yli. Mitään sekoitteluja jäätelö ei myöskään kaivannut perinteisen jäätelöreseptin tapaan. 



Tuhtiahan tällaisesta _kermajäätelöstä_ tulee, joten vähän pienimpikin määrä riittää taltuttamaan makean nälän. Etenkin tällainen pipareilla maustettu jätski oli todella stydiä kamaa, joten annosta kannattaa keventää kirpeillä marjoilla, esimerkiksi piparkakkujen kanssa hyvin yhteensopivilla puolukoilla tai karpaloilla. 

Uusi vohvelirauta!* Tuhosin entisen banaanivohveleilla...

Rapeat vohvelit

(n. 10 kpl)

  • 100g voita
  • 2,5 dl vissyvettä
  • 2 dl maitoa
  • 3,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
Sulata rasva ja jätä jäähtymään. Sekoita vissuvesi, maito, vehnäjauhot ja leivinjauhe sileäksi taikinaksi ja lisää jäähtynyt voisula. 

Kuumenna vohvelirauta ja voitele se ensimmäistä paistokertaa varten ja sen jälkeen vain tarvittaessa. Paista vohvelit kauniin kullankeltaisiksi ja tarjoile heti piparijäätelön ja puolukoiden tai karpaloiden kanssa.

Piparkakkujäätelö
  • 5 dl kuohukermaa
  • 1 tlk kondensoitua maitoa
  • 150 g piparkakkuja
Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon kondensoitu maito. Murustele piparit ja sekoita seoksen joukkoon. Pipareista saa jäädä isompiakin paloja, ne pehmenevät jäätelön seassa. Peitä kulho kannella tai kelmulla ja pakasta yön yli tai vähintään neljä tuntia.




* Vohvelirauta saatu lahjana keittiötarvikkeiden verkkokaupasta Kitchentime.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Virtuaaliviinikerho: Valpolicella Ripasso

Joulukuun virtuaaliviinikerhossa maistellaan Italian Valpolicellan alueen viinejä. Jos haluat mukaan, niin kipaise hakemassa Alkosta alla olevat pullot (tai osa niistä), avaa Facebookista Puistolan bistron sivut ja ilmoittaudu siellä tapahtumaan Virtuaaliviinikerho, Valpolicella Ripasso. Vajaan kolmen viikon päästä, perjantaina 30.12.2016 klo 19:00, maistelemme virtuaalisesti yhdessä viinejä ja vertaillaan kokemuksia. 

Lämpimästi tervetuloa!


Valpolicellan viinialue sijaitsee Pohjois-Italiassa Veneton alueella, joka on yksi Italian tuotteliaimpia viininviljelyalueita Sisilian ja Apulian kanssa. Veneto tuottaa Italiassa toiseksi eniten Denominazione di Origine Controllata (DOC) -kategorian laatuviinejä heti Chiantin jälkeen. Tuotetun viinin laatu jakaa kuitenkin alueen kahtia: lännessä tuotetaan Italian suosituimpiin viineihin lukeutuvia soavea, valpolicellaa ja bardoliona sekä Amaronea, kun taas idässä tuotetaan pääosin tuntemattomia bulkkiviinejä. Itäisen Veneton alueelta tuleva tunnettu viini on kuohuviini prosecco.

Valpolicellan alueen viljellyimmät punaiset rypälelajikkeet ovat Corvina, Rondinella ja Molinara, jota on laatumääritysten mukaan käytettävä viinin valmistuksessa. Valpolicellasta löytyy punaviinejä laidasta laitaan: suurin osa perusvalpolicelloista ovat kevyitä, nuorena nautittavia pöytäviinejä, joissa on usein mm. hapankirsikan aromeja. Näitä valmistetaan yleensä Valpolicellan laaksoissa, kun taas korkeammalla Classico-vyöhykkeellä tuotetaan tuhtimpia ja mielenkiintoisempia viinejä. 

Valpolicellat ovat yleensä alkoholiprosentiltaan maltillisia, noin 11%. Valpolicella Superioreksi saa kutsua viiniä, jota on kypsytetty vähintään vuosi tammitynnyrissä, ja jonka alkoholiprosentti on vähintään 12%.

Valpolicellan alueen kuningasviini on Amarone, joka on erittäin täyteläinen ja runsasalkoholinen (15-16%) punaviini. DOCG Amarone della Valpolicellan salaisuus piilee kuivatuissa rypäleissä. Alueen toinen kuuluisa viini - jälkiruokaviini DOCG Recioto della Valpolicellan valmistuksessa keksittiin aikanaan kuivattaa rypäleet talven yli niiden säilyvyyden parantamiseksi. Rypäleet kuivattiin korjuun jälkeen puuritilöiden päällä, ja alkuvuodesta niistä valmistettiin viini, jonka suuri sokeripitoisuus esti sen käymisen loppuun. Lopputuloksena saatiin makea Recioto della valpolicella. Amarone syntyi myöhemmin 1950-luvulla. Käymässä ollut Recioto oli päässyt vahingossa käymään loppuun, ja tuloksena olikin täyteläinen ja runsasalkoholinen, mutta kuiva viini - Amarone. Amarone on yleensä mausteinen, ja siitä voi löytää viikunaa, kirsikkaa, rusinaa ja muita kuivattuja hedelmiä, sekä joskus karvautta, johon sana 'amarone' viittaa. 

1970-1980 syntyi alueen kolmas ylpeys, DOC Ripasso. Ripassotekniikassa loppuun asti käynyt valpolicella käytetetään uudelleen recioton tai amaronen puristettujen rypäleenkuorien päällä yhdessä sokeri- ja hiivajäänteiden kanssa. Ripassoissa on Amaronea enemmän vaihtelevuutta, sillä sen pohjalla käytetyn valpolicellan laatu saattaa vaihdella. Osa Ripassoista muistuttaa enemmän valpolicellaa ja osa taas Amaronea. Tämäkin riippuu viinintekijän valinnoista viinin valmistuksessa.  

Amaroneihin valitaan tyypillisesti vain parhaat rypäleet. Sen valmistus on myös työlästä ja riskialtista, minkä vuoksi amaronet ovat Valpolicellan viineistä selvästi arvokkaimpia. Koska Ripassot ovat Amaroneja edullisempia ja niissä on enemmän vaihtelua, maistelemme kolmena perusviininä eri hintakategorian Ripassoja. Bonusviininä taas vertailemme Ripassoihin yhtä Amaronea.

Alkossa riittää valinnanvaraa Valpolicellan ystäville! Valpolicella - hakusanalla löytyy yhteensä 64 viiniä. Ripassoja löytyy 20 ja Amaroneja jopa 38. Käytän yleensä esikarsinnassa Viini-lehden arvioita, mutta harmillisesti ne eivät sisällä tilausvalikoiman viinejä, joita iso osa valikoiman Ripassoista ja Amaroneista on. Aikani nettiarvioita selailtuani päätin valita viinit osittain fiilispohjalta - ja sen perusteella mitä viinejä en ole vielä maistanut.

Tässä he ovat:


Viini-lehti antaa tälle viinille neljä tähteä ja kertoo viinin olevan sielukas ja edullinen ostos. Viini suositellaan nautittavaksi aromikkaiden riistaruokien kera. Antti Vahtera suosittelee juuri tälle viinille karitsaa ja haudutettuja juureksia.


Tämä viini on yksi omista supersuosikeistani, joten en voinut millään jättää sitä maistelun ulkopuolelle, vaikka yritinkin valita itselleni uusia viinejä. Viini-lehti on kanssani samoilla linjoilla: Viini-lehti on antanut tälle viinille viisi tähteä, ja kuvannut myöskin tätä viiniä sielukkaaksi. Viini on heidän mielestään edullinen ostos ja se on valmis juotavaksi nyt, mutta kehittyy säilytettäessä. Viini-lehti suosittelee tämän viinin kanssa nautittavaksi suurriistaa paistina sekä padassa kypsytettynä. Myös kypsät kovat juustot käyvät viinin kanssa. Antti Vahtera suosittelee viinin kanssa poronvasan paahtopaistia.



Kolmas viini on tilausvalikoiman puolelta, eikä siihen siten löydy Viini-lehden arviota. Alko kuvaa viiniä täyteläiseksi, keskitanniiniseksi, marjaiseksi, mausteiseksi ja mokkaiseksi.


Tämän viinin osalta löytyi Viini-lehden arvio vain vuosikerran 2010 viinille. Se vuosikerta on saanut Viini-lehdeltä neljä tähteä. Viini-lehden mukaan viini on luonteikas, mutta kallis. Viini-lehti suosittelee viinille kumppaniksi riistaa mediumkypsänä. Myös kovat, suolaiset juustot käyvät viinin kanssa. Tämän viinin osalta Antti Vahteran täsmäruokasuositus on helppo: kovat, pitkään kypsytetyt juustot, kuten gouda, manchego ja parmesan. My kind of dinner!!















Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...